Synttärimekko ja -kakku (paitsi kakku)

Vietettiin tänään vielä perheeni voimin synttäreitäni, mikä tarkoitti kahta kivaa asiaa: a) tarvetta leipoa kakku ja b) tilaisuutta käyttää mekkoa. Asian a hoidin leipomalla oikein maittavan amerikkalaisen juustokakun, joka on ollut leivonnan bucket listilläni jo pienen ikuisuuden. Leivoin sen jo eilen samalla, kun kuuntelin Vain elämää -lauleskeluita, ja maltoin kuin maltoinkin odottaa näihin lauantaisiin kakkukahveihin sitä maistamatta. Lupaan reseptiä myöhemmin, tietenkin. Asian b hoidin pukeutumalla synttärilahjamekkoon, joka äiti osti mulle armaan kotikuntani Seppälän loppuunmyynneistä. On kyllä hurjan surullista, että täällä ei ole enää edes Seppälää, jolla ylpeillä, mutta ainakin mekko on kiva. Saatoin saada myös pari muuta juttua kyseisistä loppuunmyynneistä synttärilahjaksi, hih.

Neljä viikkoa yhteen putkeen Tampereella ja osaan kyllä taas nautiskella tästä kotikotona löllöilystä täysin rinnoin! Syön parhaillani isän tekemää jauhelihakastiketta, johon olen raastanut kolme kertaa kukkurallisen kasan parmesania, kun kerta tällaista luksusta kuin juustoa on tarjolla. Kukaan ei muuten oikeasti osaa tehdä tavallisesta jauhelihakastikkeesta niin hyvää kuin isä, oikeasti ihan käsittämätöntä! Itse kun yritän, se maistuu aina jauhoilta ja ei-miltään, vaikka teen tismalleen isin neuvoilla. Muutenkin kuin ruoan puolesta on ollut kivaa olla täällä, katsella, kuinka Tiuhti nauttii takapihalla juoksentelusta, ja olla olematta vastuussa yhtään mistään. Ensimmäisenä ja toisena opiskeluvuonna ravasin täällä joka viikonloppu, ja silloin kotikotona kyläilyn rentous ei ollut lähelläkään tätä, kun oli joka tapauksessa pakko tehdä opiskelujuttuja ja lukea tentteihin, ja muutenkin tuntui, että olin koko ajan matkalla jonnekin.

Nyt menen pihasaunaan nauttimaan edellisessä kappaleessa kuvailemastani rentoudesta, ja sen jälkeen harjoitan kotipaikkakunnalle jääneiden palveluiden tukemista ja menen Vilman kanssa yksille paikalliseen baariin. Haha.