Uintiretki metsään

Muutama päivä sitten tehtiin koirien kanssa pieni metsälenkki lähilammelle. Pieni siksi, että helle oli niin polttava (tai no, Suomen mittakaavassa polttava (polttavasta mulle tulikin mieleen meidän Kreikan matkalta yks hauska juttu, johon liittyi kuuma hiekka ja suomalaiset varpaat, mutta ehkä joku toinen kerta)) ja molemmat koirat ovat mustia. En kyllä usko, että niillä turkkiensa värien puolesta on kovin tuskaiset oltavat, sillä etenkin Papu etsii takapihalta aina sen kaikkein aurinkoisimman kohdan ja parkkeeraa siihen. Tai sitten se vaan ei tajua, että varjossa olisi viileämpää, mikä voi hyvin olla mahdollista. No, musta turkki tai ei, käytiin tosiaan lammella, sillä Pyry rakastaa uimista. Papun kanssa katseltiin kateellisina, kuinka vilposelta Pyrtsin olo näytti litimärässä turkissaan, mutta ei siitä huolimatta hypätty perään. Pitää ehkä ensi kerralla ottaa bikinit mukaan!

Ilman koiria tulisi tuskin tehtyä leppoisia lenkkejä metsän syövereihin, sillä vaikka pururata olisikin pohjana erittäin miellyttävä hölkkälenkkeilyyn, niitä ylämäkiä en vain siedä. Voisin väittää, ettei ole mahdollista, että kokonainen lenkkireitti koostuu pelkästä ylämäestä, mutta tuo pururata osoittaa väitteeni vääräksi. Ihan sama, kumpaan suuntaan reittiä kiertää. Oho, niin jyrkkä ylämäki, että melkein tipahdan mäen pohjalle, kun seison suorana. Kas, mikäs tämän seinää muistuttavan ylämäen jälkeen häämöttää edessä - toinen samanmoinen! Hyvä kun jaksaa kävellen liikkua eteenpäin, saati sitten minkäänlaisin juoksua lähentelevin askelin. Suosin siis asvalttilenkkeilyä, ja kyllä, suunnittelen reittini ylämäkien mukaan. Se on välillä hankalaa.

Toivottavasti me keksitään Tampereelta meidän tulevalle koiravauvalle yhtä kivoja metsäreittejä! Missä Tampereella ylipäätään kuuluu lenkkeillä?

Raidallinen vadelma-valkosuklaajuustokakku

Kuten jo pikaisesti mainitsin, pyöräytin viikonlopuksi Sannan ja Antin kyläilyä varten juustokakun. Pohdin ja väänsin ja käänsin pienen ikuisuuden, minkä juustokakun tällä kertaa tekisin. Ensin kaavailin pelkkää vadelmajuustokakkua, mutta haaveisiini kohosi kuva kaksivärisestä, raidallisesta kakusta. Tätä reseptiä hieman modailemalla sain lopulta haluamanilaisen kakun aikaiseksi. Kaksivärisyydellä kakkuun saa helposti näyttävyyttä, joka mun leipomuksista yleensä puuttuu, eli jos on taipuvainen tekemään rumia leipomuksia, suosittelen tätä! Suosittelen kyllä myös, vaikka kädenjälki olisikin yleensä kaunista, sillä tämä oli erittäin herkullinen.

Vadelma-valkosuklaajuustokakku

Tarvitset:

Pohja:
- 180 g digestivejä
- 75 g voita tai leivontamargariinia

Täytevaahto:
- 4 dl kuohukermaa
- 300 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 rkl sitruunamehua

Valkosuklaakerros:
- kolmasosa täytevaahdosta
- 1 liivatelehti
- 100 g valkosuklaata
- 100 g ranskankermaa
- 1 rkl vettä

Vadelmakerros:
- kaksi kolmasosaa täytevaahdosta
- 4-5 liivatelehteä
- 200 g pakastevadelmia
- 1 dl sokeria
- 1 tl vanilliinisokeria
- ½ dl vettä

Koristeluun:
- 100 g valkosuklaata

Tee näin:

1. Aloita keittämällä vadelmat (jos sinulla ei ole apuria, kuten poikaystävää, joka keittää vadelmia samalla kun teet valkosuklaakerrosta). Keitä siis (ulkomaisia) pakastevadelmia kattilassa kunnes ne ovat kiehuneet parin minuutin ajan.

2. Vuoraa halkaisijaltaan n. 24-senttimetrisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat ohuelti rypsyöljyllä. Murskaa keksit esimerkiksi lihanuijalla, kaulimella tai yleiskoneella. Sulata voi ja lisää joukkoon keksinmurut. Painele keksivoiseos irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan täytteiden valmistumista.

3. Valmista täytevaahto eli vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto sekä sitruunamehu. Laita molempien täytteiden liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

4. Ota kolmasosa täytevaahdosta erilliseen astiaan. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa, ja jos valitset mikron, muista, että valkosuklaa palaa helposti. Sekoita sula suklaa ja ranskankerma kolmasosaan täytevaahdosta. Kiehauta tilkka vettä, purista yhdestä liivatelehdestä kylmä vesi pois ja sulata se kiehuvaan veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteeseen samalla koko ajan sekoittaen. Kippaa valkosuklaa täyte keksipohjan päälle, ravistele pinta tasaiseksi ja laita jälleen jääkaappiin hyytymään vadelmakerroksen valmistuksen ajaksi.

5. Sekoita jäljellejääneeseen täytevaahtoon keitetyt (ja näin ollen myös soseutuneet) vadelmat ja sokeri. Maistele sokerin määrää tässä vaiheessa, jotta saat kakustasi sopivan makean tai epämakean. Kiehauta tilkka vettä, purista lopuista liivatelehdistä kylmä vesi pois ja sulata se kiehuvaan veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteeseen samalla koko ajan sekoittaen.

6. Kaada vadelmatäyte valkosuklaatäytteen päälle varovasti esimerkiksi lusikan kautta, jotta reuna säilyy suhteellisen tasaisena eivätkä täytteet sotkeudu keskenään. Peitä vuoka kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

7. Suklaalastukoristeet tein Kinuskikissan ohjeen mukaan ja kasasin keoksi kakun päälle.

Tadaa!

Veseilyviikonloppu

V = Ville
E = Elina

V: Elina on useasti ehdotellut mulle oman blogin aloittamista, mutta mulle riittää paremmin kuin hyvin satunnainen löpinä "vierailevana kynänä". Tai siis näppäimistönä. Tai siis. Joten nauttikaa!

E: Vietettiin viikonloppu Sannan ja Antin kanssa. Jee! Nähtiin viimeksi vappuna (!!), jos viime viikonloppua ei lasketa ja eihän sitä, joten meillä oli pieni kuulumispäivittely kesän ajalta. Toisin sanoen monta hetkeä meni esimerkiksi päivitellessä sitä, että me molemmat haluttais otsatukat, tai sitä, että poikien mielestä sohvatyynyt on turhia.

V: Lauantaina arvon vieraidemme saavuttua lähdettiin suuntaamaan kohti aavaa ulappaa, tyrskyjä ja tutkimattomia meriteitä eli toisin sanoen lauttasaunaa! Maailman helpoin ja kätevin tapa saunoa ja grillata keskellä järveä.
E: En tiedä helppoudesta tai kätevyydestä, mutta mukava tapa se ainakin oli! Tähän väliin on pakko huomauttaa, että armas vuoden vanha pikkukamerani sanoutui irti neljän ensimmäisen lauttisvalokuvan jälkeen, joten aika köyhäksi jäi. Sori.
V: Kun oltiin päästy järvellä hyvälle paikalle, lyötiin grilli tulille. Kapteenin ominaisuudessa grillausvastuu lankesi luonnollisesti mulle. (E: Ville varmaan kuvitteli olevansa kapteeni, vaikka tosiasiassa mä jakelin käskyjä eli olin kapteeni, ja Ville ohjasi eli oli joku perämies tai vastaava ei-niin-korkea-arvoinen.) Broiskut ja makkarat toimi hyvin merellisessä ympäristössä.
E: Syömisen jälkeen uitiin ja saunottiin ja muuta sellaista, mutta sittenpä vasta seikkailu alkoi. Ville voi itse kertoa, kuinka kapteenin perämiehen kotia kohti seilaaminen onnistui.
V: Miten moottorin naru voi katketa keskellä järveä? Melkoinen epäusko ehti iskeä siinä, kun se kahva ja narun pätkä jäi käteen. Toisaalta, kun kattoo mun hauista niin........ Taisi olla hauras naru.
E: Ville jäi melomaan, ja Sanna, Antti ja minä hypättiin järveen työntämään lauttaa eteenpäin. Huh. Kaikkien odotusten vastaisesti päästiin kuitenkin rantaan, ja vannon, etten enää ikinä koskaan milloinkaan lähde lauttasaunomaan ilman isiä.

E: Olin tehnyt vieraita varten vadelma-valkosuklaajuustokakun, sillä aina on hyvä syy leipoa juustokakku, ja se kyllä tuli tarpeeseen lautan työntelyn ja pitkällisen saunomisen jälkeen. Palaan juustokakkuun toisessa postauksessa. (;


V: Jatkettiin lepposasti kesäiltachillailun ja lautapelien merkeissä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan nerokkuuteen nimeltä Paris Connection. Helppo semistrateginen "kaupankäyntipeli". Varoitus: koukuttaa. I approve. Ja sillee.
E: (Voittamani) Paris Connectionin jälkeen pelattiin vielä paria sosiaalisuuspeliä, joille Sannan kanssa lämmettiin vähän poikia enemmän, mutta kivaa niilläkin oli!

V: Sunnuntain ekstemporee-ohjelmaksi keksittiin melontareissu Pajulahden vesistöissä. Oli kyllä vedentäyteinen viikonloppu. Melonta oli tosi hauskaa ja keli huippu. 

E: Kannustettiin Sannan kanssa toisiamme jaksamaan kiljumalla toistemme veneisiin tai kajakkeihin tai aluksiin, että tästä saa heiaheia-merkinnän! Se oli aika rankkaa, mutta kylläpä olikin tän vuoden salikäynneistä hyötyä. Hihii.

V: Jos et ole syönyt Efesissä, et ole käynyt Nastolassa. Olihan meidän nyt pakko esitellä maailman kovin kebabpizzeria ja se legendaarinen jötkö eli rullakebab.

E: Oli kiva viikonloppu! Ja varsin vetinen, mistä juontaa otsikko, joka ei Villen mielestä oo sana. No ei se ehkä ookaan, mutta kai kielen itsensä opiskelijalle on luova sanojenmuodostus sallittu? Jos ei, voitte nauraa mulle katketaksenne ja pitäydyn tulevaisuudessa otsikoissa, joissa on vain tuikitavallisia sanoja. Pus! Ja kiitti Ville!

PS. Sannalla oli maailman söpöin hame:

Randomotoksia heinäkuulta

Olen yrittänyt aloittaa instagrammailun jo pariin kertaan, mutta toistaiseksi en ole ihan oppinut rutinoituneeksi kuvienlatailijaksi. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta sitä ennen joudun käyttämään puhelimeni randomkuvista otsikkoa ”randomkuvia puhelimesta”, enkä esimerkiksi ah-niin-tyylikästä ”instaweek”.



1. Pyry ylpeenä rapsuteltavana! 2. Kesän ensimmäiset ja tähän asti viimeiset mansikat (yhyy). 3. Käytiin äidin kanssa Pancho Villassa syömässä, mm. 4. Ostin uuden kalenterin (!!) ja luonnollisesti ensimmäisten asioiden joukossa merkitsin ylös ensi toukokuulle sijoittuvan vuosipäivän. Ettei vaan unohdu.

1. Kesä! <3 2. Oon aivan peruuttamattomasti rakastunut How I Met Your Motheriin! Okei okei, oon tässä(kin) vähän jäljessä, mutta onhan se nyt kaikesta huolimatta ihan loistava sarja. Ville tosin katsoi sen ilman mua armeija-aikanaan, mistä oon vähän katkera. 3. Tein hyvää Brita-torttua. 4. Otettiin Villen kanssa shakkiottelu. Pelihän meni niin, että mä siirsin ensimmäistä nappulaa, joka sattui käteen osumaan, ja Ville mietti kymmenen minuuttia jokaista siirtoaan. Jostain syystä ei mennyt kauaa, että hävisin.

1. Hihii. 2. Vietiin äidin kanssa takapihalle viltti mun erään työpäivän jälkeen ja pidettiin piknik. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan tai takapihaa pidemmälle piknikille. (: 3. Ostin tänään Lidlistä valehtelematta maailman parhaita sämpylöitä! Ne oli kurpitsansiemensämpylöitä sellasesta irtotuoreleipälaatikkojutusta (ulkomaatyylisesti), en edes tiennyt, että Lidlissä on sellainen.  4. Soiteltiin Villen kanssa kahdestaan meidän autotallissa. Oli aika hauskaa, vaikka olinkin ihan surkee sähkökitaristi!

Vuosisadan tunnustus

Seuraa vuosisadan tunnustus: olen aloittanut juoksulenkkeilyn.

Olen käynyt tämän kesän aikana käynyt lenkillä melkein 30 kertaa, ja nyt voin jo myöntää, että nautin siitä. Aivan käsittämätöntä, sillä olen koko pienen ikäni vihannut juoksemista kaikissa sen muodoissa, enkä todellakaan voinut kuvitella jaksavani puolta kilometriä pidempää matkaa. Päätin keväällä, että kun yliopistojumppiin ei ole mahiksia päästä kesällä, on liikunta pakko tehdä jossain toisessa muodossa. Melkein vitsillä lupasin itselleni, että nytpä aloitan juoksulenkkeilyn, mutta omaksi hämmästyksekseni pidin lupaukseni! Tämän kesän tavoite, 10 kilometriä, täyttyy toivottavasti tällä viikolla, eivätkä kahdeksan kilometrin lenkit tunnu oikeastaan enää maailmaa järisyttäviltä.


Maailman parasta lenkkiseuraa!
Nyt ajattelinkin siis kertoa, mitkä keinot saivat minut harrastamaan lajia, jota vihaan sydämeni pohjasta, joka näyttää hölmöltä ja tuntuu pahalta. Yleispäteviä neuvoja luvassa siis!

1) Värikkäät pallurat.
Eniten maailmassa mua on tämän kesän aikana motivoinut heiaheia. On mielettömän motivoivaa huomata, että Sanna on käynyt tällä viikolla jo kahdesti lenkillä, kun itse ei ole kertaakaan, ja kovin mukavaa saada kivoilta ihmisiltä kannustusmansikoita ja –jätskejä. On myös hienoa saada mitali, kun on jaksanut harrastaa samaa lajia esimerkiksi kymmenen kertaa. Kuinka niin ulkoa ohjautuva?
(Mun heiaheia on täällä, pyytäkää mua kaveriks!)

2) Lenkkiseura.
Valitsemani lenkkiseura on vaikuttanut lenkkeilytarmooni vähintään yhtä tehokkaasti kuin heiaheia. Pyry jaksaa olla koko lenkin ajan pirteä ja innokas, se tsemppaa ”miten sä voit olla noin hidas” –katseellaan, eikä edes vaadi, että sen kanssa keskustelisi!

3) Kengät.
En muista, että olisin ikinä eläessäni maksanut yli sataa euroa kengistä (oikeesti!), ja sitten huomasin käveleväni urheiluliikkeestä sadankahdenkymmenen euron kengät kainalossani. Ja ovathan ne jumalaisen mukavat. Samalla shoppailukierroksella ostin onneksi myös korkokengät, jotka maksoivat vitosen (ja ovat jumalaisen kauniit), joten eihän kaksien kenkien yhteishinnaksi edes muodostunut suunnaton summa.

Eli jos tekee mieli aloittaa juoksuharrastus, pitää tehdä heiaheia-tunnus ja toivoa, että kaverit ovat superaktiivisia liikunnanharrastajia, hankkia ylienerginen bordercollie ja käyttää omaisuus kenkiin. Eikö kuulostakin loogiselta ja mukavalta? (: Ehkei loogista, mutta alkutuskan jälkeen hyvin mukavaa!

Kotijärkkäilyä ja yhdet synttärit

Talvella, kun asuin viikot Tampereelta, ravasin joka viikonloppu Lahdessa kotikotona ja käytin viikonlopuistani järjestään viisi tuntia bussissa istuskeluun. Kaikella järjellä viikonloppuja ei nyt tarvitsisi tuhlata matkusteluun, kun vietän kesän Lahdessa, mutta ei – nyt mulla on hirvittävä tarve päästä viikonlopuiksi Tampereelle! Ihminen ei kyllä koskaan ole tyytyväinen mihinkään, höh. Joka tapauksessa oli mukava viikonloppu, vaikka vietinkin viiden tunnin verran aikaa autoa ajaen.


1. Ville kokoaa (himpun epätoivoisesti) yöpöytää. // 2. Isi osti mulle ihanat työkalut kun muutin pari vuotta sitten omilleni. (; // 3. & 4. Yöpöydän kokoamisohjeissa oli symboli, joka kieltää miehiä kokoamasta huonekalua ilman naista! Aivan loistavaa ja kyllähän mä kieltämättä vähän parempi olinkin.
Saatiin Villen kanssa järjesteltyä Tampereen koti vihdoin kodiksi! Purettiin kirjat hyllyyn, työnnettiin kaikki luokittelematon kaapin perälle ajatellen, että joskus sitten keksitään niille hyvä paikka, ja koottiin huonekaluja. Käytiin myös Ikeassa! Luonnollisesti sieltä löytyi kaikkea vaikka mitä kivaa, mutta myös niitä asioita, joita etsittiinkin, eli esimerkiksi työtuoli, levyhylly (Ville omistaa ehkä miljoona levyä, jei) ja eteisen matto. Tuollaisten asioiden shoppailu yhdessä Villen kanssa on melko hidasta ja hurjan hauskaa, sillä ei kumpikaan olla nopeiden päätösten ihmisiä. Vietettiin pieni ikuisuus tuijottaen kahta eriväristä työtuolia, eikä sitten millään osattu päättää, kumpi halutaan. Tahdon niin kovasti jo oikeasti muuttaa tuonne, sillä se tuntuu juuri oikealta paikalta meille.



Kotiasioiden lisäksi myös Annan synttärit houkuttelivat mut Tampereelle. Opiskelukavereiden näkeminen sai mut odottamaan syksyä entistä enemmän! (Pöh, eihän kolmannen vuoden vielä tarvitse olla niin tiukan opiskelupainotteinen, eihän? Voidaanhan me vieläkin tehdä asioita melkein, kun oltaisiin fukseja, voidaanhan?) Syksyllä on luvassa niin monia kivoja asioita, että melkeinpä toivon kesän olevan jo ohi. No en nyt sentään, sillä auringonpaiste ja sortsit ovat niin pieni osa vuotta, että pitää muistaa nautiskella.

Nyt lähden lenkittämään noita kahta otusta ja toivon, ettei taivas repeä sillä sekunnilla, kun pääsen lenkin äärimmäiseen pisteeseen. Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

Ronja ja keltainen paita

Paita ja koru Terranovasta, sortsit ja aurinkolasit Hennesistä ja kengät Seppälästä!
Näin tällä viikolla pitkästä, pitkästä aikaa Savonlinnasta Lahteen karannutta Ronjaa. On ihanaa huomata, että vaikka näkee vain kerran parissa kuussa entisen päivittäisen hengailun sijaan, ei silti ole yhtään erilaista jutella ja olla ja tehdä! Ronja oli tehnyt namia mangokääretorttua, ylläri, ja istuttiin huvimajassa ja syötiin sitä ihan liikaa ja vadelmia ihan vähän. Juteltiin omista kodeista ja panikoitiin yhdessä sitä, että ensi vuosi on (tai ainakin pitäisi olla) kandivuosi. On Ronja kyllä huippu.

Päällä mulla oli Rodoksen ostoksista ehkä kivoin, keltainen ohuenohut inkkarikuviopaita. Se on ihana! Ja ikkupikkupilkulliset sortsitkin on söpöt ja ennen kaikkea mukavat, sillä ne feikkaa olevansa farkkua, mutta onkin pehmeää kangasta. Huijausvaatteet on hirmu käteviä. Voisko tolla samalla tyylillä tehdä myös farkunnäköiset farkut, jotka tuntuu kuitenkin pyjamahousuilta?

On yleinen trendi, että kaikissa blogeissa kuvataan asuja, ja pitkään ajattelin, että enhän mä nyt voi. Mutta rakastan vaatteitani yli kaiken, joten miksi pahoittaisin niiden mielen olemalla antamatta niille huomiota, jonka ne muiden omistuksessa saisivat? (Kuinka niin elollistan omaisuuteni?) Noin, nyt joka tapauksessa kuvailin ensimmäisen, joskin tuiki tavallisen (ja mun mielestä hauskan) asun, eli ehkä uskaltaudun tekemään tätä jatkossakin. Aika jännittävää!

Kolmas kertomus

Uusi blogi! Tuntuu samalla sekä vapauttavalta, inspiroivalta ja jännittävältä, että haikealta, hupsulta ja kummalliselta.

Uudelle blogille on syynsä, mutta joka tapauksessa tarkoituksena on, että tästä tulee kiva blogi! En halua enää rajoittaa blogeiluani lukiolais-Elinan käsitysten mukaan, sillä vanhassa blogissa on niin paljon asioita, joita punastuttaa itsekin lukea, ja niin hölmöjä näkemyksiä, että melkein naurattaa. (Täältä mun vanhalle (ja ajoittain melko teinille) blogille voi käydä ainakin vielä toistaiseksi hihittämässä.)


Nyt aion tehdä juuri kuten tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä hyvältä tuntuvat muun muassa Ville, leipominen, ystävät, vaatteet, koti, musiikki, liikkuminen ja kaikki muuten vaan kivat asiat, enkä aio säästää teitä miltään rakastamaltani aiheelta. Tai oikeastaan miltään! Tässä blogissa aion uskaltaa. Uskallan esimerkiksi kirjoittaa tunnisteet pienellä alkukirjaimella, koska se näyttää söpöltä. Uskallan omistaa kokonaisen postauksen uusille jumalaisille kengille ja uskallan kertoa, jos kandin tekeminen ei nappaa. Uskallan tehdä postauksia, joissa ei ole järjen hiventäkään!


Nimelläkin on tarina. Tämä on minun kolmas kertomukseni, minun kolmas blogini. Ensimmäisen aloitin vuonna 2007 (jestas kuinka siitä on aikaa), toisen kaksi vuotta sen jälkeen ja nyt olen aloittamaisillani kolmatta. Toki nimi saattaa myös olla ottanut pieniä vaikutteita yhdestä maailman parhaasta kirjasta, jonka nimi on Kolmastoista kertomus (suosittelen!).


Toivottavasti tekin pidätte tästä, sillä mä olen ainakin aivan innoissani! Seuratkaa mua bloglovinissa ja kertokaa, mitä rehellisyyden nimissä vihasitte aiemmassa blogissa. (Lupaan olla loukkaantumatta.)

Tästä se alkaa!