Ihanaa joulua!

Minijoulu Tampereella

Vietettiin Villen kanssa Tampereella oma söpö minijoulu. Siihen kuului joululahjaostoksia ja lahjojen paketointia, joista jälkimmäisen omin tapani mukaan kokonaan itselleni, koska olen erään lahjojenpaketointipisteellä vietetyn joulunalusajan jälkeen rakastanut paketointia koko sydämestäni. Tehtiin myös joulun ensimmäinen riisipuuro (ehkä parasta jouluruoista mielestäni) ja leivottiin itse pipareita. Taustalla soivat tietenkin Villen valitsemat joululaulut, joista suurin osa oli Vesa-Matti Loirin esittämiä ihan vain siitä syystä, etten voi sietää kyseisen antilaulajan "tulkintoja". Kuunneltiin sentään myös Rajattoman joulua ja Raskasta joulua, haha.

Nyt ollaan jo kotikotona, ja Ville oikeastaan asuu autotallissamme treenaamassa rumpujensoittoa. Tänään käytiin viettämässä Villen kummipojan viisivuotissynttäreitä, ja kahdeksi seuraavaksi päiväksi lupauduin töihin, eli jouluaattoa odotellessa!

Piparijälkkäri joulupöytään

Tehtiin Sannan kanssa meidän tuplatreffi-iltaan jälkkäriksi vallan yksinkertaista piparimisua, josta tuli kerrassaan mainiota - niin mainiota, että ajattelin tehdä tätä aaton joulupöytään jälkiruoaksi. Se oli juuri sopivan keveää, että sen jaksaa ahtaa itseensä vielä jouluruoka-ahminnan jälkeen, mutta kuitenkin tarpeeksi makeaa, ettei se aiheuta turhia terveellisyysviboja. Tosi hyvää toisin sanoen. Resepti on Valion sivuilta, mutta tehtiin sitä hiukan modatusti.

Piparikerrosjälkkäri (4 kpl)

Tarvitset:

n. 8 piparkakkua

0,5 dl vahvaa kylmää kahvia

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

250 g vaniljarahkaa

kermavaahtoa ja pipareita koristeluun

Tee näin:
1. Murskaa piparit ja tee piparimuruista tahnaa lisäämällä niihin kahvi. Painele tahna lasien/annosmaljojen (4 kpl) pohjalle.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi ja siivilöi sen sekaan sokeri ja kaakaojauhe. Yhdistä kermavaahtoon vaniljarahka.
3. Jaa kermavaahtorahka tasaisesti annosmaljoihin piparimurujen päälle.
4. Anna hyytyä pienen hetken ajan jääkaapissa ja koristele kermavaahdolla sekä pipareilla.

Vaihtoehtoisesti jälkkärin voi koota kerroksittain: pari piparikerrosta ja pari täytekerrosta, ja näin ajattelin sen jouluaattopöytään tehdä - ihan vain vaihtelun vuoksi, ja siksi, että piparikerroksen kaapiminen pohjalta olisi ehkä vaatinut jäätelölusikan!

Tuplatreffi-iltapalaa

Sanna ja Antti lähtivät äsken viettämästä keveää iltapalanväsäilyiltaa meiltä. Nyt väsyttää, mutta Ville haluaa vielä katsoa rumpuvideoita (olen kohta teoreettisesti rumpaleiden parhaimmistoa tällä rumpuvideoiden passiivisen seuraamisen määrällä), joten kerron kerrankin todella ajantasaisesti tekemisistäni! Väsäiltiin iltapalaksi tortillarullia kinkkutäytteellä (voileipäkinkkua, keltaista paprikaa, jääsalaattia ja ruohosipuolituorejuustoa) ja kanatäytteellä (kanaa, paprikaa, sipulia ja aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa) sekä jälkkäriä, jonka reseptin ajattelin tulevalla viikolla kirjoitella tänne ylös. Tortillarullista tuli ihan mielettömän hyviä, ja pojat olivat niin söpöjä niitä rullaillessaan! Ruokalaji oli ehdottoman toimiva juuri tällaiseen illanistuskelutarkoitukseen.

Porukalla ruoan laittaminen on hurjan hauskaa, ja kun vähän vahingossa jakauduttiin tyylillä pojat tekee pääruoan ja tytöt jälkkärin, kaikille riitti tekemistä juuri sopivasti. Pelattiin luonnollisesti myös lautapelejä (kukaan ei suostunut Aliakseen tai parisuhdepeleihin, pöh), mutta Compatibility ja joukkue-Trivial olivat nekin vallan mukavia. Compatibilityssa pitää mätsätä ajatukset parin kanssa, ja huomasi kyllä selkeästi, että ollaan molemmat aika pitkäänseurustelleita pariskuntia, sillä melko yksiin osuivat aatokset useimmissa kohdissa. Siitä tulee kyllä aina hyvä mieli vielä näidenkin vuosien jälkeen, kun huomaa ajatusmaailmojen olevan selkeässä yhteydessä, haha!

Hei nyt loppui rumpuvideo! (Tiesittekö, että rumpali Derek Roddy kasvattaa käärmeitä? Mitä olisitte tehneet ilman tätä tietoa, kysynpä vaan.) Yksi Moderni perhe vielä siis päättämään tämän hyvän illan, vaikka taisin tekstin alkupuoliskolla valitella väsymystäni. Noooo.

Pieni jouluintoilija

Koin pakottavaa tarvetta jakaa tämän videon Tiuhtin blogin lisäksi myös täällä, sillä Tiuhti on ehkä maailman söpöin odotellessaan, että saa ahmia joulukalenterin namit (ja onhan Villekin aika söpö avatessaan kalenteria Tipun kanssa, haha). Eikö tulekin edes vähän joulufiilis tästä? ♥



(Mun olisi pitänyt eilen lukea raivokkaasti ohjelmoinnin tenttiin, mutta sen sijaan väsäilin tämän, hupsista. Muutenkin olen ihan innostunut iMovien käytöstä, ja tekisi mieli tehdä pieniä videoklippejä taustamusiikkeineen esim. kaikesta. Ehkä tätä ei nyt kuitenkaan vielä lasketa vloggaamiseksi, joten ei hätää. :D)

Vuoden 2014 ensimmäinen puolikas

Vuosi 2014 alkoi juhlistamalla äidin synttäreitä Lanzarotella, vaikka ihan kaikki keskittymiseni ei enää loppumatkasta malttanut pysyä poissa siitä, mitä tapahtuisi matkan jälkeen. Heti tammikuun alussa suuntasimme nimittäin hakemaan Tiuhtin kotiin, eli pitkäaikainen unelmani ikimoasta koiranpennusta vihdoin toteutui! Tiuhti oli ihana ja suhteellisen helppo pentu, mutta silti koko tammikuu meni Villellä ja mulla vähän ihmetellessä, ihastellessa ja totutellessa. Jostain syystä en löytänyt tammikuulta kovin montaa kuvaa, jossa Tiuhti ei olisi ollut osallisena, ja se ehkä kuvastaakin kuukautta aika hyvin (Tiuhtin vauvavideo löytyy muuten täältä). Meillä kävi kylässä paljon vauvaihastelijoita, palautin kandintutkielmani ja juhlittiin myös Villen synttäreitä.

Helmikuussa linja jatkui melko tiuhtimaisena. Käytiin ekaa kertaa vanhempieni luona kohtaamassa isot koirat (joita Tiuhti ei tajunnut pelätä ollenkaan), vietettiin söpölin kanssa ystävänpäivää ja käytiin ahkerasti kaikenmoisissa pentujutuissa. Vilma tuli vierailemaan Tampereelle, ja myös äiti, isi ja Annika tuli turisteilemaan tänne. Mutta katsokaa nyt, kuinka söpö tuollainen shelttivauva on, voiko siinä nyt kauheasti muuta puuhailla, kun viihdyttää sitä. 

Maaliskuussa talvilomailtiin Lahdessa ja Tiuhtista ja Pyrystä tuli ylimpiä ystäviä. Tiuhtista oli jo tullut meille ihan korvaamaton perheenjäsen, ja huomattiin, että aamuhetket Tiuhti kainalossa ovat parhautta. Perustettiin bändi, joka kuihtui vahingossa kokoon ennen kuin ehti oikein syntyäkään, ja käytiin katselemassa Stam1nan keikkaa Pakkahuoneella. Aloitettiin Villen ja Sannan ja Antin kanssa paritanssikurssi, joka oli oikeasti ihan kiva, vaikka Ville toista väittääkin. Koirajutut ja ihanien tyttöjen treffailu olivat aika isossa osassa maaliskuussa(kin).

Huhtikuussa tapahtui vaikka mitä pientä kivaa! Käytiin äitin ja Tiuhtin kanssa koirauinnissa, jossa Tiuhti oli reipas mutta reppana (uintivideo täällä). Sitsattiin teemalla vanhat ja nuoret, vietettiin vappua haalareissa ja pari tyttöjeniltaakin mahtui tuohon kuukauteen. Tiuhti vietti ensimmäistä pääsiäistään, ja Annika kuvasi typyn taas teemaan sopivasti.  Käytiin Villen kanssa katsomassa Niko Kivelää, Ville kun antoi joululahjaksi liput tuolle Tampere-talon huikealle keikalle. Näiden lisäksi tehtiin koko opiskeluporukalla pääsiäisen jälkeen supersuperkiva reissu Prahaan! Se oli kerrassaan täydellinen matka yhdeksän hengen hostellihuoneineen ja paikallisine matkaoppaineen. 

Toukokuussa muutettiin väliaikaisasuntoon kotipaikkakunnalle töiden perässä ja alivuokrattiin meidän Tampereen kotimme. Muutto oli varsin ikävää puuhaa, mutta kesäasunto oli iso ja siinä oli ikioma parveke, jolla grillailtiin muutaman kerran! Päästiin Tiuhtin kanssa oikeisiin treeniryhmiin, ja niiden ja töiden lisäksi elämään ei juuri kuulunut muuta. Paitsi 24.5. vietetty viisivuotispäivä, jolloin oli loistava rantasää ja El Torossa hyvää ruokaa ja muutenkin hyvä mieli. 

Kesäkuussa juhlistettiin meidän kesäkämppää pitämällä kivalle porukalle tuparintyngät, ja mun ihanat Tampere-ystävätkin pääsivät tutustumaan meidän paikalliseen yöelämään. Saatiin isiltä ikioma Toyota Corolla vm. -91, joka palveli uskollisesti koko kesän, kunnes siitä loppui katsastusaika ja todettiin, että mitäpä me Tampereella syksyn tullen autolla tehdään. Ostin siihen tietty sheltti-tarran. Töissä oli hyvä olla, ja Tiuhti oli yhä söpö. Juhannusta vietettiin Villen kanssa jääkylmässä Nummirockissa, jossa Pyry bassoili Stam1nan kanssa. Juhannusillan tullen mulla oli päällekkäin kesä- ja talvitakki, ja teltassa oli kyllä aika kirpeää nukkua, mutta oli silti aika mukavaa!

Joulu tulee!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi on varmaan ihan ok hehkuttaa vähän joulukuuta ja sitä, että pian on joulu. Tietääkö siitä, että on tulossa vanhaksi, kun minut tekevät hurjan onnelliseksi kaikki joulujutut aina ikkunassa olevista joulukyntteliköistä punaisiin tabletteihin keittiönpöydällä? Toisaalta joulukalenterit aiheuttavat yhä saman onnen tunteen. Äiti osti meille molemmille suklaakalenterit, Villen isiltä saatiin arpakalenteri ja tietenkin ostin myös Tiuhtille oman joulukalenterin, josta tulee joka päivä erilaisia koirannameja. Villen mielestä Tiuhtin joulukalenteri ei olisi ollut välttämätön hankinta, mutta tuon pienen karvapallon (siis Tiuhtin) innokkuus tekee mut niin iloiseksi aina aamuisin, kun avataan kalenteri yhdessä, että kyllä sen nyt melkein välttämättömyydeksi voisi lukea.

Joulujutut on muutenkin aika mallillaan! Lähetin joulukortit jo yli viikko sitten ja joululahjakin pitäisi hankkia enää Villelle. Joulukortti on ehkä menettänyt suosiotaan, kun kaikki tapahtuu sähköisesti ja onnittelun voi pistää vaikka Facebookiin, mutta mun mielestäni ainakin on niin kivaa saada ihan oikeita joulukortteja, että haluan sellaiset myös itse antaa. Tämä oli nyt toinen vuosi, kun lähetettiin Villen kanssa yhteiset joulukortit, mikä ainakin Frendien mukaan on jonkinlainen vakavan parisuhteen merkki. Hihi. Joululahjojen hankkiminen on ollut tänä vuonna mukavan rentoa, kun sen aloitin tarpeeksi ajoissa.

Tänään ei varsinaisesti ole ollut kovin jouluinen päivä, eikä tuo itsenäisyyskään ole suuremmin ehtinyt mietityttää, sillä olen ahkeroinut ohjelmointitehtäviä koko aamun ja Ville on yhä reeniksellä soittelemassa rumpujaan. Mutta kyllä me vielä itsenäisyyspäivyyksiä tehdään, mennään katsomaan ilotulituksia, silmäillään Linnan juhlia ja ehkä tehdään lettuja. Voi lettuja.

PS. Hullua, että vuosi sitten itsenäisyyspäiväviikonloppuna suunnittelin Tiuhtin blogissa pentuopusta lueskellen, mitä kaikkea Tiuhtin kanssa pitäisi treenailla kun se saapuu meille, ja tässä nyt kirjoittelen tämän vuoden itsenäisyyspäiväpostausta aikuinen Tiuhti sylissäni. Enpä tuolloin vielä tiennyt, että yksi Tiuhtin lempparijutuista on kiivetä sohvan kautta väkisin mun syliini, kun olen tietokoneella!

Marraskuu

Tässä puhelinräpsyjä marraskuun ajalta sen kunniaksi, että tällä hetkellä pitäisi puurtaa täydellä höyryllä saamen esseetä ja muumiesseetä!

1. Ollaan löydetty Tiuhtin kanssa kiva metsäreitti Tampereelta!

2. Ruishamppari eräältä arkimaanantailta.

3. Harjoittelun opettajahuoneessa odottelua eli kahvia ja oppikirja. Etenkin kahvia.

4. Pieni häkkieläin treeneissä.

5. Isänpäivän kunniaksi kaivoin Instagramiin meidän miljoonasta (tai liioittelematta ainakin kahdestasadasta) valokuvakansiosta isänpäiväkuvan vuodelta 1996. <3

6. Samaisen päivän kunniaksi tein isille kakun, jonka koristelin ei-niin-tyylikkäästi Opel-logolla. Ahahhah.

7. Siistein tenttikirja hetkeen - sarjakuvan teoriaa sarjakuvamuodossa!

8. Annika-puppana tuli Tampereelle yökylään, kun Ville oli risteilemässä.

9. Söpölit

10. Kerrassaan hyödyllinen viimeinen muumiluento...

11. Ostettiin liput Nightwishin Ratinan keikalle heti sinä aamuna, kun ne tulivat myyntiin, jee!

12. Leivoin Villelle mokkapaloja, kun se tuli myöhään illalla treenaamasta.

13. Puhtaisiin lempparilakanoihin oli ihana käydä nukkumaan. Ville ei jotenkin osannut riemuita asiasta yhtään niin paljon kuin mä.

14. Savulohisalaattia, nomnom

15. Yksi yliopistoaikani jännittävimmistä kursseista...

16. Tässä todiste siitä, että olen kyllä yrittänyt tehdä muumiesseetä jo aiemmin, mutta Tiuhti sattui nukahtamaan lähdekirjan päälle, joten en raaskinut herättää pienokaista.

17. Koko perhe unilla.

18. Pikku hevirumpalini pyöräilee mun kirkkaanpunaisella naistenpyörällä, jossa on käytännöllisyyden maksimoinniksi vielä mummokori edessä.

19. Seilorisitsien jatkoilla oli pinkkiä savua!

20. Tiuhtin kanssa käveleskelemässä Sorsapuistossa. Se on kyllä niin kiva paikka.

21. Päikkäreillä Tipun kanssa.

22. #saliselfie

23. Viime viikon pikkujouluilla Villen kanssa.

24. Paras ylläri ikinä, kun tulin työpaikan pikkujouluista perjantaina (koti)kotiin ja isi oli jättänyt keittiönpöydälle täyden kulhollisen kattilapoppareita! Vietin siis rentouttavan hetken itsekseni kolmelta yöllä popparien ja Gleen parissa.

Menipä hurjaa vauhtia tää kuukausi! Toivottavasti joulukuu menee sopivan hitaasti, että ehditään fiilistellä kaikista joulujutuista tarpeeksi.

Kotikotona

Ollaan vietetty Tiuhtin kanssa viikonloppua kotikotona äidin, isän, Annikan ja koirien hellässä huomassa. Ville jäi Tampereelle bändireenailemaan, ja me matkustettiin perjantaina aikaisin aamulla Lahden suunnalle, koska mulla oli illalla työpaikan pikkujoulut. Kotikotona käydessä huomaan aina, kuinka paljon nautin omakotitalon rauhallisuudesta, isosta takapihasta ja metsän läheisyydestä. Lenkkipolulla tulee harvoin ketään vastaan, ja Tiuhti saa riehua pihalla tuntikaupalla. On tietenkin ihanaa myös jutella äidin kanssa kaikessa rauhassa, ja eilenkin katsottiin pari tuntia valokuvia (kansioista ja kirjoista tietenkin, ei mistään koneelta) ja avauduttiin toisillemme kaikesta mahdollisesta. Melkein aina joku on kotona, eli Annikaa tai isiä voi mennä tylsän hetken koittaessa kiusaamaan.

Täällä kuitenkin huomaan myös sen, kuinka rakastaakaan Tampereen keskustassa asumista. Milloin vain voi lähteä kaupungille (ei sillä, että kovin usein lähtisin, mutta se on se mahdollisuuden tuntu), kavereita asuu lähellä, ja koirapuistoon kävelee puolessa tunnissa. Olen ollut ihan tuskissani tämän aamun, kun ei ole ollut mitään tekemistä ja kaikki muut ovat jossain, eikä mihinkään oikeastaan voi lähteä. Koirien kanssa takapihalle, sen tein. Silti tuntuu ihanalta lähteä tänään Tampereelle, Villen luo ja kotiin. Enkä tarkoita sitä, etteikö kotikotona vietetty viikonloppu olisi hyvä viikonloppu - hurjan kivaa ja rentouttavaa tämä on. Tarkoitan vain sitä, että kotini todella on Tampereella, ja se tuntuu hyvältä.

Nyt menen nauttimaan yhdestä kotikodin parhaista jutuista eli isin tekemästä ruoasta. <3

Naps naps

Kävin viikko sitten vihdoin ja viimein leikkaamassa tukan pois! Ei ihan, mutta lähes siltä tämä kaksikymmentä senttiä kevyempi vapaus tuntuu. Myös yli kymmensenttiseksi ennättänyt juurikasvu sai kyytiä, ja nyt on taas hyvä olla tukassa. Mulla meni muutaman viime kuukauden aikana monta kertaa päivässä hermot tuohon pitkään tukkaan, joka yhtäkkiä oli päättänyt vetää itsensä todella huonoon kuntoon. Se takkuuntui, kun vain ajattelikin takkuuntumista, ja tukkaa tuntui olevan joka paikassa pään lisäksi. Oikeastaan se kasvoi ihan vahingossa noin pitkäksi, en mitenkään erityisesti suunnitellut pitkän tukan kasvattamista. Nyt kun katson tuota ennen-kuvaa, tajuan, että se tosiaan oli aika pitkä tukka! Ja kivaltahan se näyttää, jos nyt latvojen hamppumaisuuden ja sen aiheuttaman yleisen vitutuksen unohtaa.

Joka tapauksessa olen hurjan tyytyväinen tähän lyhyeen (tai ainakin omalla mitta-asteikollani lyhyeen) tukkaan. Kävin Tampereen Glo Hairin opiskelijakampaamossa, ja kieltämättä etukäteen vähän jännitti, tulenko takaisin vihreän tyvikasvun ja kynityn näköisen tukan kanssa. En suinkaan! Opettaja kävi vähän väliä tarkistamassa, miten opiskelija tukkaani käsitteli, ja kaikista asioista oli kahden kampaajan mielipide. Mun kampaajani teki superhyvää jälkeä, ja keskittyi huolellisesti tyviraitojen tekemiseen, enkä olisi varmasti saanut yhtään parempaa missään oikealla kampaajalla. Eikä varsinaisesti haitannut, että koko juttu maksoi reilu 40 euroa.

Nyt olen siis onnellinen lyhyen tukan omistaja, ja etsinnässä olisi hyvä suoristusrauta ja illalle pikkujoulukampaus, sillä en tiedä uskallanko koettaa, miltä kiharat näyttävät tällaisessa tukassa.

Treffit!

Päätettiin viikonloppuna aivan ex tempore lähteä ulos syömään. (Ensimmäisen kuvan antamasta virhesignaalista huolimatta treffit olivat avomieheni, ei koiramme kanssa.) Oltiin jo käyty aivan viime minuuteilla kaupassa ennen sen sulkemista, ja edessä oli vielä Tiuhtin lenkitys ja ruoan vääntäminen, joten todettiin, että kerrankos sitä. Yritettiin etsiä Tampereelta jotain uutta kokeilemisen arvoista paikkaa, mutta kuinkas sitten kävikään... Kun kotoa on Pancho Villaan matkaa alle 50 metriä, on välillä vaikeaa motivoitua lähialueen ulkopuolelle. Söin palan taivasta nimeltä vuohenjuustohamppari, ja Ville söi jotain, jossa oli kaksi isoa pihviä. Treffien jälkeen tultiin jatkoille kotiin ja nautittiin valkosuklaamoussea ja Orange is the New Blackia jälkkäriksi. Ensimmäisestä olin tehnyt niin makeaa, että se meinasi olla liian tujua jopa minulle, ja toisesta taas katsottiin vahingossa tuotantokauden viimeinen jakso! Höh, nytkö sitä pitäisi keksiä jotain uutta katsottavaa.

Kaksistaan ulkona syöminen, vaikka kohteena olisikin alakerrassa sijaitseva Pancho, on aina niin mukavaa. On kiva laittautua vähän nätiksi treffejä varten, ja on kiva istua vastapäätä toista ravintolassa, jossa kumpikaan ei lue samalla Hesaria läppäriltä tai räpellä puhelimesta instagramia. Arjen eläminen yhdessä on ihanaa, mutta välillä tekee hyvää lähteä paikkaan, jossa ei ole tuntua kaikesta tekemättömästä ja jossa voi vain keskittyä juttelemaan ja syöpöttelemään. On koti silti paras paikka, ja vähintään yhtä kivalta tuntui tulla tänne jälkkärille. Villen kanssa oikeastaan melkein mikä tahansa on kivaa, haha. Joka tapauksessa sitten, kun ollaan rikkaita töissäkäyviä aikuisia, käydään varmasti paljon enemmän ulkona syömässä! Sitä odotellessa.

Ohoi!

sortsit: Zara (kirppikseltä) // paita: Race Marine // hattu: ihan itse askarreltu

Muutama päivä sitten saatiin nautiskella opiskeluelämän epäopiskelupuolesta sitsien muodossa! Sopivasti juuri viime postauksessa kehaisin itseäni, kuinka onnistuneesti olen ollut tehokas opiskelija, ja sitten tulivat sitsit ja pilasivat koko loppu viikon. Hyvällä tavalla toki, mutta siivoaminen, keksien leipominen ja joulukorttien kirjoittaminen ovat tuntuneet hurjan paljon tärkeämmiltä puuhilta kuin ohjelmointiläksyjen tai muumiesseen miettiminen! Oli hitusen huonosta omatunnosta huolimatta hauskaa sitsata pitkästä aikaa, ja voisi jo ehkä kutsua perinteeksi, että laittauduttiin meillä yhdessä. Seiloreiksi pukeuduttiin raitapaitojen avulla, ja Sannin kanssa askarreltiin paperihatut. Pitäisi ehkä tehdä blogiin naamiaisasukategoria, sen verran usein näitä teeman mukaan pukeutumisia näköjään tuppaa tulemaan. En kyllä valita, rakastan teemoja!

Heräsin tänään jo yhdeksän aikaan sillä ajatuksella, että riennän heti aamupalan jälkeen salille, mutta nyt on taas kurkku kipeä ja semiflunssainen olo. Ehdinhän olla jo kaksi päivää terveenä... Silloin kun ei harrastanut urheilua, ei yhtään haitannut, vaikka oli pienessä elämää häiritsemättömässä flunssasa monta viikkoa, mutta nyt kyllä ottaa päähän. Ehkä voisin lähteä Tiuhtin kanssa aamureippailulle, ja sen jälkeen pitää mennä yliopistolle viettämään aikaa parin vaihtarin kanssa (yhdellä englannin kurssilla pitää hengailla 12 tuntia vaihtarien kanssa, jotta saa opintopisteet, mitäää). Viettäkää hurjan kiva viikonloppu!

Opiskelutehokkuuden salaisuus

Olen opiskellut tämän syksyn aikana ahkerammin kuin ehkä koskaan aiemmin, ainakin, jos mittarina toimii opintopistemäärä. Saan 48 opintopistettä pelkältä syksyltä. (Jos opintopisteet eivät ole tuttuja, vertailuna voisi toimia se, että Kela vaatii 45 pistettä koko vuoden aikana, jotta tukia tulee, ja jos saisi 48 opintopistettä jokaiselta syksyltä ja keväältä, yliopiston voisi suorittaa reilussa kolmessa vuodessa.) Olen kyllä tehnyt töitäkin etenkin tietojenkäsittelyn perusopintojen parissa, ja kirjallisuuden lukeminen nyt tuntuu fyysisesti kivuliaalta, vaikkei työmäärä käsittämätön olisikaan. Silti kaikeksi hämmästyksekseni en ole ollut hirvittävä stressipeikko kuin ihan vain muutaman kerran, ja muutenkin on sellainen olo, että ihan sopivastihan tässä on opiskeltavaa.

Suuret lopputulokseni tämän syksyn mukavuuden syistä ovat siinä, että tehtävää pitää ihan oikeasti olla tarpeeksi. Jos sitä on liian vähän, on vaikeaa saada niitä muutamiakaan hommia aikaiseksi. Kun joka viikko pitää palauttaa parit harjoitustehtävät ja niiden lisäksi lueskella tentteihin, kirjoitella esseitä ja käydä luennoilla, on aika jotenkin paremmin hallinnassa. Se ei vain livu vapaapäivinä ohi aikaansaamattomuuden virrassa, vaan koko ajan tulee tehtyä vähän jotain hyödyllistä. Keväällä aloitan gradun (apua, nyt olen ilmoittanut sen täälläkin), joten nyt tiukan pohdinnan alla on, kuinka paljon muita kursseja uskallan ottaa gradun oheen. Olen tehokkaampi, kun on kaikenlaista tekemistä koko ajan, mutta gradu kuitenkin ilmeisesti vaatii melko mittavan määrän aikaa.

Olen nyt viimein, neljäntenä yliopistovuonnani 15 vuoden koulu- ja opiskelu-uran jälkeen ymmärtänyt, että asiat ihan oikeasti kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ja että opiskelu on helpompaa ja motivoivampaa, kun on kiinnostunut opiskelemastaan aiheesta! Ette varmaan olisi itse tällasia oveluuksia keksineet, joten olkaa hyvä, siinäpä teille opiskelun mullistava fakta. Nyt lähden saamen kielen intensiivikurssin ensimmäiselle luennolle, jaiks.

Huomenta

Onpa hyvän mielen aamu. Ville ja Tiuhti nukkuvat vielä söpösti vierekkäin, ja vaikka kivointa on syödä aamupala yhdessä, on tässä omassa kalpeanvaloisessa hiljaisuudessa nautitussa aamupuurossa jotain ihmeellisen miellyttävää. Aamukahvimukiksi sattui vanhin omistamani muumimuki, rakkausmuumi, eikä aamukahvikaan mennyt pilalle kuten monen monina aamuina. Ulkona on häkellyttävän vähän ihmisiä, ehkä tuo kylmä valo on houkutellut muitakin jäämään sisälle aamukahvikupposen kanssa täydellä höyryllä rientämisen sijaan. On melkein jouluinen olo, vaikkei tuolla lunta olekaan! Kellon hiljainen raksutus ja tuntu siitä, ettei ole kiire minnekään. Tänään on luvassa aikaansaava päivä, sillä edessä on miljoona ja yksi opiskelujuttua, mutta en anna sen häiritä tätä pientä rauhallista hetkeä. Tiuhti tuli toivottamaan hyvää huomenta, ja ehkä tuo Villekin tuolta herää kohta tähän fiilisaamuun. Voi miten mukavaa, että on lauantai.