Ollaan vietetty Tiuhtin kanssa viikonloppua kotikotona äidin, isän, Annikan ja koirien hellässä huomassa. Ville jäi Tampereelle bändireenailemaan, ja me matkustettiin perjantaina aikaisin aamulla Lahden suunnalle, koska mulla oli illalla työpaikan pikkujoulut. Kotikotona käydessä huomaan aina, kuinka paljon nautin omakotitalon rauhallisuudesta, isosta takapihasta ja metsän läheisyydestä. Lenkkipolulla tulee harvoin ketään vastaan, ja Tiuhti saa riehua pihalla tuntikaupalla. On tietenkin ihanaa myös jutella äidin kanssa kaikessa rauhassa, ja eilenkin katsottiin pari tuntia valokuvia (kansioista ja kirjoista tietenkin, ei mistään koneelta) ja avauduttiin toisillemme kaikesta mahdollisesta. Melkein aina joku on kotona, eli Annikaa tai isiä voi mennä tylsän hetken koittaessa kiusaamaan.
Täällä kuitenkin huomaan myös sen, kuinka rakastaakaan Tampereen keskustassa asumista. Milloin vain voi lähteä kaupungille (ei sillä, että kovin usein lähtisin, mutta se on se mahdollisuuden tuntu), kavereita asuu lähellä, ja koirapuistoon kävelee puolessa tunnissa. Olen ollut ihan tuskissani tämän aamun, kun ei ole ollut mitään tekemistä ja kaikki muut ovat jossain, eikä mihinkään oikeastaan voi lähteä. Koirien kanssa takapihalle, sen tein. Silti tuntuu ihanalta lähteä tänään Tampereelle, Villen luo ja kotiin. Enkä tarkoita sitä, etteikö kotikotona vietetty viikonloppu olisi hyvä viikonloppu - hurjan kivaa ja rentouttavaa tämä on. Tarkoitan vain sitä, että kotini todella on Tampereella, ja se tuntuu hyvältä.
Nyt menen nauttimaan yhdestä kotikodin parhaista jutuista eli isin tekemästä ruoasta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti