Päätettiin viikonloppuna aivan ex tempore lähteä ulos syömään. (Ensimmäisen kuvan antamasta virhesignaalista huolimatta treffit olivat avomieheni, ei koiramme kanssa.) Oltiin jo käyty aivan viime minuuteilla kaupassa ennen sen sulkemista, ja edessä oli vielä Tiuhtin lenkitys ja ruoan vääntäminen, joten todettiin, että kerrankos sitä. Yritettiin etsiä Tampereelta jotain uutta kokeilemisen arvoista paikkaa, mutta kuinkas sitten kävikään... Kun kotoa on Pancho Villaan matkaa alle 50 metriä, on välillä vaikeaa motivoitua lähialueen ulkopuolelle. Söin palan taivasta nimeltä vuohenjuustohamppari, ja Ville söi jotain, jossa oli kaksi isoa pihviä. Treffien jälkeen tultiin jatkoille kotiin ja nautittiin valkosuklaamoussea ja Orange is the New Blackia jälkkäriksi. Ensimmäisestä olin tehnyt niin makeaa, että se meinasi olla liian tujua jopa minulle, ja toisesta taas katsottiin vahingossa tuotantokauden viimeinen jakso! Höh, nytkö sitä pitäisi keksiä jotain uutta katsottavaa.
Kaksistaan ulkona syöminen, vaikka kohteena olisikin alakerrassa sijaitseva Pancho, on aina niin mukavaa. On kiva laittautua vähän nätiksi treffejä varten, ja on kiva istua vastapäätä toista ravintolassa, jossa kumpikaan ei lue samalla Hesaria läppäriltä tai räpellä puhelimesta instagramia. Arjen eläminen yhdessä on ihanaa, mutta välillä tekee hyvää lähteä paikkaan, jossa ei ole tuntua kaikesta tekemättömästä ja jossa voi vain keskittyä juttelemaan ja syöpöttelemään. On koti silti paras paikka, ja vähintään yhtä kivalta tuntui tulla tänne jälkkärille. Villen kanssa oikeastaan melkein mikä tahansa on kivaa, haha. Joka tapauksessa sitten, kun ollaan rikkaita töissäkäyviä aikuisia, käydään varmasti paljon enemmän ulkona syömässä! Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti