Minijoulu Tampereella

Vietettiin Villen kanssa Tampereella oma söpö minijoulu. Siihen kuului joululahjaostoksia ja lahjojen paketointia, joista jälkimmäisen omin tapani mukaan kokonaan itselleni, koska olen erään lahjojenpaketointipisteellä vietetyn joulunalusajan jälkeen rakastanut paketointia koko sydämestäni. Tehtiin myös joulun ensimmäinen riisipuuro (ehkä parasta jouluruoista mielestäni) ja leivottiin itse pipareita. Taustalla soivat tietenkin Villen valitsemat joululaulut, joista suurin osa oli Vesa-Matti Loirin esittämiä ihan vain siitä syystä, etten voi sietää kyseisen antilaulajan "tulkintoja". Kuunneltiin sentään myös Rajattoman joulua ja Raskasta joulua, haha.

Nyt ollaan jo kotikotona, ja Ville oikeastaan asuu autotallissamme treenaamassa rumpujensoittoa. Tänään käytiin viettämässä Villen kummipojan viisivuotissynttäreitä, ja kahdeksi seuraavaksi päiväksi lupauduin töihin, eli jouluaattoa odotellessa!

Joulu tulee!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi on varmaan ihan ok hehkuttaa vähän joulukuuta ja sitä, että pian on joulu. Tietääkö siitä, että on tulossa vanhaksi, kun minut tekevät hurjan onnelliseksi kaikki joulujutut aina ikkunassa olevista joulukyntteliköistä punaisiin tabletteihin keittiönpöydällä? Toisaalta joulukalenterit aiheuttavat yhä saman onnen tunteen. Äiti osti meille molemmille suklaakalenterit, Villen isiltä saatiin arpakalenteri ja tietenkin ostin myös Tiuhtille oman joulukalenterin, josta tulee joka päivä erilaisia koirannameja. Villen mielestä Tiuhtin joulukalenteri ei olisi ollut välttämätön hankinta, mutta tuon pienen karvapallon (siis Tiuhtin) innokkuus tekee mut niin iloiseksi aina aamuisin, kun avataan kalenteri yhdessä, että kyllä sen nyt melkein välttämättömyydeksi voisi lukea.

Joulujutut on muutenkin aika mallillaan! Lähetin joulukortit jo yli viikko sitten ja joululahjakin pitäisi hankkia enää Villelle. Joulukortti on ehkä menettänyt suosiotaan, kun kaikki tapahtuu sähköisesti ja onnittelun voi pistää vaikka Facebookiin, mutta mun mielestäni ainakin on niin kivaa saada ihan oikeita joulukortteja, että haluan sellaiset myös itse antaa. Tämä oli nyt toinen vuosi, kun lähetettiin Villen kanssa yhteiset joulukortit, mikä ainakin Frendien mukaan on jonkinlainen vakavan parisuhteen merkki. Hihi. Joululahjojen hankkiminen on ollut tänä vuonna mukavan rentoa, kun sen aloitin tarpeeksi ajoissa.

Tänään ei varsinaisesti ole ollut kovin jouluinen päivä, eikä tuo itsenäisyyskään ole suuremmin ehtinyt mietityttää, sillä olen ahkeroinut ohjelmointitehtäviä koko aamun ja Ville on yhä reeniksellä soittelemassa rumpujaan. Mutta kyllä me vielä itsenäisyyspäivyyksiä tehdään, mennään katsomaan ilotulituksia, silmäillään Linnan juhlia ja ehkä tehdään lettuja. Voi lettuja.

PS. Hullua, että vuosi sitten itsenäisyyspäiväviikonloppuna suunnittelin Tiuhtin blogissa pentuopusta lueskellen, mitä kaikkea Tiuhtin kanssa pitäisi treenailla kun se saapuu meille, ja tässä nyt kirjoittelen tämän vuoden itsenäisyyspäiväpostausta aikuinen Tiuhti sylissäni. Enpä tuolloin vielä tiennyt, että yksi Tiuhtin lempparijutuista on kiivetä sohvan kautta väkisin mun syliini, kun olen tietokoneella!

Kotijärkkäilyä ja yhdet synttärit

Talvella, kun asuin viikot Tampereelta, ravasin joka viikonloppu Lahdessa kotikotona ja käytin viikonlopuistani järjestään viisi tuntia bussissa istuskeluun. Kaikella järjellä viikonloppuja ei nyt tarvitsisi tuhlata matkusteluun, kun vietän kesän Lahdessa, mutta ei – nyt mulla on hirvittävä tarve päästä viikonlopuiksi Tampereelle! Ihminen ei kyllä koskaan ole tyytyväinen mihinkään, höh. Joka tapauksessa oli mukava viikonloppu, vaikka vietinkin viiden tunnin verran aikaa autoa ajaen.


1. Ville kokoaa (himpun epätoivoisesti) yöpöytää. // 2. Isi osti mulle ihanat työkalut kun muutin pari vuotta sitten omilleni. (; // 3. & 4. Yöpöydän kokoamisohjeissa oli symboli, joka kieltää miehiä kokoamasta huonekalua ilman naista! Aivan loistavaa ja kyllähän mä kieltämättä vähän parempi olinkin.
Saatiin Villen kanssa järjesteltyä Tampereen koti vihdoin kodiksi! Purettiin kirjat hyllyyn, työnnettiin kaikki luokittelematon kaapin perälle ajatellen, että joskus sitten keksitään niille hyvä paikka, ja koottiin huonekaluja. Käytiin myös Ikeassa! Luonnollisesti sieltä löytyi kaikkea vaikka mitä kivaa, mutta myös niitä asioita, joita etsittiinkin, eli esimerkiksi työtuoli, levyhylly (Ville omistaa ehkä miljoona levyä, jei) ja eteisen matto. Tuollaisten asioiden shoppailu yhdessä Villen kanssa on melko hidasta ja hurjan hauskaa, sillä ei kumpikaan olla nopeiden päätösten ihmisiä. Vietettiin pieni ikuisuus tuijottaen kahta eriväristä työtuolia, eikä sitten millään osattu päättää, kumpi halutaan. Tahdon niin kovasti jo oikeasti muuttaa tuonne, sillä se tuntuu juuri oikealta paikalta meille.



Kotiasioiden lisäksi myös Annan synttärit houkuttelivat mut Tampereelle. Opiskelukavereiden näkeminen sai mut odottamaan syksyä entistä enemmän! (Pöh, eihän kolmannen vuoden vielä tarvitse olla niin tiukan opiskelupainotteinen, eihän? Voidaanhan me vieläkin tehdä asioita melkein, kun oltaisiin fukseja, voidaanhan?) Syksyllä on luvassa niin monia kivoja asioita, että melkeinpä toivon kesän olevan jo ohi. No en nyt sentään, sillä auringonpaiste ja sortsit ovat niin pieni osa vuotta, että pitää muistaa nautiskella.

Nyt lähden lenkittämään noita kahta otusta ja toivon, ettei taivas repeä sillä sekunnilla, kun pääsen lenkin äärimmäiseen pisteeseen. Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!