Vaihtoon, a-pu-a!

Olen aamusta asti päivittänyt sähköpostiani kolmen minuutin välein. Pidättänyt henkeäni aina sen muutaman sekunnin, jonka puhelimen sähköpostiohjelma vaatii hakeakseen uudet viestit. Pettynyt siis aika monta kymmentä kertaa näiden tuntien aikana, kunnes vihdoin, kuudelta illalla sain sähköpostiviestin seuraavanlaisella sisällöllä:

Tampereen yliopiston kansainvälisen koulutuksen keskus esittää, että sinut valitaan vaihtoon kohteeseen:
Maa: Slovenia
Yliopisto: University of Ljubljana - Univerza v Ljubljani
Vaihtoajankohta: kevätlukukausi 2016.

(Kuvat täältä.)

Pääsin ykkösvaihtoehtooni Erasmus-vaihtohaussa, eli lähden kevääksi 2016 vaihtoon Ljubljanan yliopistoon Sloveniaan opiskelemaan tietojenkäsittelytieteitä. A-pu-a. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut lähteä vaihtoon alkuunkaan, ja Ville sen sijaan on opiskeluiden alkumetreiltä lähtien tiennyt haluavansa jossain vaiheessa ulkomaille. Niinpä Villen vaihdon tullessa konkreettiseksi päätin, että samakos se sitten on lähteä itsekin samaan aikaan ulkomaille, kun ikävä on kuitenkin suuri! Tietenkin keksin myös monta muuta hyvää syytä lähteä, kuten itsensä asettaminen mukavuusrajojen ulkopuolelle, kielitaidon kehittyminen ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän tylsän järkevää. Mutta ilman Villeä en olisi ikinä uskaltanut, tai oikeastaan edes keksinyt hakea vaihtoon, joten kiitos miljoonasti hellävaraisesta painostuksesta rakas.

Miksi Slovenia? En oikeastaan edes tiedä, joten kutsutaan sitä vaikka intuitioksi. En ole koskaan käynyt Sloveniassa, mutta rakastuin kuvaan, jonka kaupungista saa valokuvien, blogikirjoitusten ja matkakertomusten perusteella. Pieni kahden miljoonan asukkaan maa, jonka pääkaupungissa Ljubljanassa joka viides on opiskelija. Yliopistoakin on kovin kehuttu, ja kurssivalikoimasta löytyi esimerkiksi kurssi tietokonerikostutkinnasta. Uskon että pieni ja keskeisellä paikalla sijaitseva maa kyllä saa minut tykästymään itseensä, ja jos ei, voin matkustella ympäri Eurooppaa sieluni kyllyydestä puoli vuotta. Tai matkustelen kyllä vaikka tykästyisinkin, ainakin Villen luo Espanjaan ja toivottavasti myös esimerkiksi parin tunnin automatkan päässä olevaan Venetsiaan. Hei apua, nyt alan jo saada innostuksenomaisia tuntemuksia puhtaan paniikin rinnalle! Toivottavasti tästä tulee hyvä.

Loppuun vielä tunnelmakaavio: