tiistai 7. huhtikuuta 2015

Loman lenkkeilyfiilikset (= jee!)





Yksi kotikotona käymisen kivoista puolista on juoksulenkkeily äidin ja isän ihanan sekopäisen bordercollien kanssa. Lenkkien vauhti melkein huimaa päätä, kun Pyry vetää menemään, ja ylämäissä tyyppi tekee intopiukeana töitä, ettei meno hiipuisi. Olisi kivaa, jos pääsisi useamminkin juoksemaan Pyryn kanssa, mutta ainakin näin silloin tällöin nautiskelen siitä ihan täysillä. Tiuhtista ei ihan kauheasti ole iloa juoksulenkeillä, sillä sen ilme on lähinnä kiukkuinen, kun pitää mennä niin kovaa eikä saa pysähdellä haistelemaan yhtään. Ja vaikka se olisikin riemuissaan juoksentelusta, ei kuusikiloisen rääpäleen vetäminen kauheasti keventäisi matkantekoa.

Aloitin juosten lenkkeilyn aika tasan kaksi vuotta sitten, ja aluksi en millään kehdannut lähteä ilman Pyryä lenkille, sillä tuntui, että tekniikkani on nolo ja pielessä ja juoksenkin ihan liian hitaasti, mutta pääsin nopeasti noista typerista ongelmista yli. Ei sillä, etteikö tekniikkani olisi yhä aivan yhtä pielessä ja vauhtini vähintäänkin säälittävä, mutta en anna niiden enää häiritä. Nykyään hölkkä-/juoksulenkeistä on tullut melkein jokaviikkoinen harrastus, mitä en silloin kaksi vuotta sitten olisi pokalla naamalla voinut kuvitellakaan. Tampereella parasta on käydä yhdessä Villen kanssa lenkillä ja vähän hifistellä sykemittareilla ja sensellaisilla (okei, kaikki eivät välttämättä kutsuisi sykemittarin käyttöä hifistelyksi), mutta täällä voi ottaa rennommin ja vain pinkoa menemään Pyrtsin kanssa.

Kuvien lenkkivaatteeni ovat kotikotiversiot, sillä en millään jaksa raahata viikonloppuvierailua varten lenkkikamoja lenkkareita ja trikoita myöten bussilla tänne ja takaisin, kuten armas avomieheni tekee. Nämä juoksulenkkarit ovat sellaiset, että äiti osti ne itselleen, muttei sitten voinutkaan niiden poikamaisen värin takia käyttää niitä (no jep, Villenkin kengistä löytyy aina vaaleanpunaista), ja söpöydessään voisin melkein viedä ne Tampereelle varsinaisiksi lenkkareiksi. Trikoot ovat Hennesistä ja aivan ensimmäiseni aika monen vuoden takaa, mutta ajavat ihan asiansa, täällä kun ei turhan paljon vastaantulijoita kohtaa. Musta juoksutakki on tylsyydessään joku kympin alelöytö KappAhlista, ja laatueron kyllä huomaa tämän ja varsinaisen pinkin juoksutakkini välillä pidemmällä lenkillä. Hei tuo panta on ihan uusi, sen äiti osti minulle kun käytiin lauantaina yhdessä shoppailemassa! Se on kyllä ihana, ja matkustaa mukanani Tampereelle.

Nyt kun pääsin hehkuttamasta Pyryn kanssa lenkkeilyä ja lenkkeilyä vähän ylipäätään, voin todeta, että olen tämän aamun yskinyt pistäviä keuhkojani pihalle, eli lepolinjalla mennään viimeinen kotikotipäivä. Illalla matkataan Tipun kanssa takaisin Tampereelle, jossa Ville meitä jo odottaa. Istuu siis varmaan keittiönpöydän ääressä pyörittelemässä peukaloitaan ja tuijottamassa kelloa, tai jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti