maanantai 12. elokuuta 2013

Risteily Tallinnaan (+ neljä asua)

//EDIT 14.8.13
VIHAAN Photobuckettia, joka päätti jälleen kerran, ettei se näytäkään mun kuvia. Ei sillä, ettenkö nauttisi kaikkien kuvien lataamisesta tänne uudestaan. En oikein tiedä, itkeäkö vai tappaako joku.
 
 
 Asu 1: Överisydänmekko on tuliainen Thaimaasta, neule Milanon markkinoilta ja hammastahnanväriset tennarit Conversen. 


Asu 2: Peplumrusettipaita, sortsit ja kengät on Hennesistä (hups, mitenhän tässä näin kävi), kaulakoru kirpparilta ja käsikoru Primarkista.



 Asu 3: Rusettipaita (mulla oli selkeesti teema) on taas Hennesistä, sortsit Ginasta, tennarit yhä Conversen ja pöllökoru Turkista.

Asu 4: Inkkarikuviopaita on Thaimaasta, sortsit vieläkin Hennesistä ja neonkeltainen pallokoru Tallinnasta.
 
Olipas täydellinen risteily Tallinnaan. Niitähän on jokainen varmasti tehnyt elämänsä aikana tuhat, mutta tällä kertaa ihan kaikki vain sujui juuri kuten pitääkin – tai tietenkin riippuu siitä, kuka risteilee ja millaisilla tarkoitusperillä, mutta äidin ja mun mieleen kaikki oli täydellistä! Syötiin buffetissa niin kauan kunnes siellä ei enää saanut istua, nautittiin jokainen ruokalaji erikseen mutta kuitenkin niin, että jälkiruoalle jäi tarpeeksi tilaa. Sen jälkeen tanssittiin piiitkään (joka väittää, että äitinsä kanssa ei voi tanssia, on väärässä), ja aamulla herättiin aamiaisen kautta Tallinnaan.

Shoppailussakin onnistuttiin loistavasti, sillä ostin ainoastaan yhden ja sitäkin ihanamman vaatteen! Pari korua ja muutaman muunkin söpön asian, joihin palaan vielä toisella kertaa. Keskeistä juuri äidin kanssa laivamatkailulla oli myös se, että saatiin vaihtaa asuja aina kun teki mieli. Joku toinen ei ehkä ottaisi neljää eri vaatekertaa 22 tunnin risteilylle mukaansa, mutta me ehdittiin ainakin ihan hyvin käyttää kaikkia! Siitä todisteena neljä eri asukuvaa, eli ottakaa ne vähän vitsillä. Aika vitsikkäitä ne kyllä onkin. Joka tapauksessa viikonloppu tuntui pitkältä, kun yhden yön vietti melkein ulkomailla, ja nyt jaksan tehdä vielä kolmen viikon verran töitä. Jei!

PS. Valokuvavalikoima on aika minäpainotteista, mutta äiti ei tahdo (vieläkään) naamaansa mun blogiin, höh.

perjantai 9. elokuuta 2013

Tule jo kesäinen syksy




Työasu päivälle, jolloin toimistolla nuohottiin ilmastointeja (keskellä hellettä, miksi?!), ja lämpötila kohosi sisällä keveään kolmeenkymmeneen. Mekon oon adoptoinut kauan sitten Vilmalta, ja jännittävän näköisestä nurmikosta syytän isiä. Muuta merkittävää tässä ei olekaan. (:

Justhan vasta oli perjantai, mitä ihmettä! Enää kolme viikkoa töitä jäljellä, ja sitten koittaa kaksi vuotta odottamani syksy. Yhteen muutto, jo kolmas opiskeluvuosi ja ah jälleen pitkästä aikaa Tampere. Kävelin eilen Lahden keskustassa, ja se sai mut kaipaamaan Tampereelle jo niin paljon. Kunpa tulisi tosi lämmin syksy, että saisin tallailla Tampereenkin katuja ballerinat jalassa lyhythihaisessa.

Nopeudestaan huolimatta, ja itse asiassa ehkä myös syynä vauhdikkuudelle, viikko oli mukava! Varattiin äidin kanssa pari kivaa juttua, joista toinen on huomenna koittava Tallinnan risteily. (:D) En oo koko viikkona voinut ajatella oikeastaan mitään muuta, kuin buffetin jälkiruokapöytää. Maailmassa ei vain ole mitään parempaa. Käytiin myös Villen äidillä ihanalla iltapalalla, sillä lasillinen punaviiniä keskiviikkoisen arki-illan keskellä tuntui aika luksukselta. En kuitenkaan ota tavaksi, lupaan! Eilen näin Vilmaa ensimmäistä kertaa, öö, toukokuun jälkeen, ja voi kuinka ikävä mulla olikaan tuota tyttöä. Miksei kaikki voi vaan muuttaa Tampereelle? Musta se ois loistoidea.

Äsken tulin bodypumpista, joka tuntui muuten aika tappavalta, kun koko kesän lihaskuntotreeni on jäänyt suurinpiirtein kahteen kuntosalikertaan. Mutta onneksi kohta koittaa jo alussa (ja muutamassa muussakin tilanteessa) hehkuttamani syksy, ja Atalpan jumpat ja kuntosalit kutsuvat taas Sannaa ja mua! Kaikista jumpista mulla on eniten ikävä aerobicia, ja ennen kun repeätte totaalisesti ajatukseen musta pinkit trikoot, kimaltava teeppari ja pörröinen hikipanta päälläni, haluan sanoa, ettei se oikeesti oo niin noloa. Tai ysäriä. Tai ei mun mielestä ainakaan, enkä oikeastaan halua kenenkään objektiivista mielipidettä. (En myöskään käytä hikipantaa tai pinkkejä trikoita.)

Tehkää tekin kaikkea tosi hauskaa viikonloppuna ja syökää yhtä paljon kun mä aion syödä! Pus!

maanantai 5. elokuuta 2013

Rodoksen vanha kaupunki

Vietettiin tosiaan Villen kanssa kesäkuussa ihana viikko Rodoksella, ja aiemmat Rodos-jutut voi vilkuilla täältä ja täältä. Viimeisenä tahdon vielä hieman fiilistellä erästä auringonottopäivän jälkeistä iltakävelyä vanhassa kaupungissa. Kas näin.















lauantai 3. elokuuta 2013

Torstainen kahvihetki



Sini näyttää, mistä kohtaa kuva pitää katkaista. Musta tää on jotenkin tosi ihana kuva, vaikken rajannutkaan sitä oikein, pus.

/></a><br />
<a href=


Paita JC:stä, farkkusortsit Ginasta, kengät Primarkista, laukku Kiinasta ja koru ryöstetty äidiltä.

Kuvat on viime torstailta, kun kävin kahvilla Sinin luona. (Ei kyllä juotu kahvia, sillä en oo koko kesänä juonut muuta kun teetä, mutta eikö kahvittelua voi käyttää yleisnimityksenä tilanteelle, jossa jutellaan ja syödään kaikkea hyvää? Jotenkin "kävin limulla Sinin luona" ei kuulosta yhtä vakuuttavalta.) Sini oli tehnyt kaikkea ihanaa syötävää, ja Lutu on yksi niistä harvoista kissoista, joista pidän, joten jei. Tiesittekö muuten, että jäätelön tuotekehittelijä on ammatti? Sinistä voi tulla isona sellainen, kuinka siistiä! Mullekin tuli hetkeksi sellainen olo, etten sittenkään tahdo äikänopeksi vaan jäätelön tuotekehittelijäksi. Tulin kuitenkin järkiini.

Tuo JC:n paita on mulle kahdessa suhteessa ensimmäinen: se on ensimmäinen vaate, jonka olen ikinä kyseisestä kaupasta ostanut, ja se on myös ensimmäinen peplum-paita, jonka omistan. Peplum on herättänyt mussa lähinnä kauhun väristyksiä, jos olen kuvitellut sellaisen itseni päälle, mutta tämä on kyllä kiva.  Rakastan tuollaista kirkkaanpunaista, joka taittaa himpun verran oranssiin, ja vetskari selässä on hauska yksityiskohta. Ostin paidan jo alkukesästä, ja se on kyllä ihan vähän iso, mutta ehkä tuollainen ei-trikoinen materiaali kutistuu jonkin verran pesussa. Toivottavasti! (Olipa hauskaa paita-avautua blogissa, hih.)

Taidan nyt yrittää houkutella Villeä pois sängyn pohjalta, sillä mulla on vähän hyperolo ja haluaisin tehdä jotain superia. Kävin tänään elämäni ensimmäisellä aamulenkillä (= lenkki ennen aamupalaa, enkä edes pyörtynyt!), mistä tää energisyysolo ehkä juontaa juurensa. Heräisköhän Ville, jos tekisin mahaplätsin sen päälle? (:

torstai 1. elokuuta 2013

KYMPPI!


Eilen se tapahtui! Ylitin itseni ja omat odotukseni, tein jotakin, mihin en koskaan olisi voinut uskoa pystyväni. Juoksin kymmenen kilometriä! Siis kymmenen, minä! Lähdettiin eilen Pyryn kanssa hölköttelemään, ja varovasti ajattelin, että tänään voisi olla se päivä. Ensimmäiset kolme kilometriä sinnittelin suunnittelemalla heiaheia-päivitystäni, mutta sen jälkeen en edes meinannut luovuttaa. Fiilis oli aivan mieletön siinä vaiheessa kun tiesin, että kotiin on niin pitkä matka, että kymmenen kilometriä tulee varmasti täyteen. Näytin varmaan suunnattoman typerältä juostessani naama kirkuvanpunaisena ja hymyillen maailman leveintä hymyä. Mutta ei sitä joka päivä tule voitettua itseään!

Toki true-lenkkeilijät juoksevat kympin lenkkejä tyyliin vain palautuakseen, mutta ennen tätä kesää pisin matkani juosten oli yläasteen 1,5 kilometrin juoksutesti, josta näin sivumennen sanoen taisin saada kutosen. Siis kouluarvosanana. Kun keväällä päätin, että tänä kesänä voisin yrittää aloittaa juoksulenkkeilyn, asetin itselleni tavoitteeksi kymmenen kilometrin lenkin kesän loppuun mennessä. Ja oikeastaan itsekin melkein naureskelin tavoitteelleni, sillä eihän mulla nyt millään riittäisi itsekuri/kunto/hermot siihen pisteeseen pääsemiseen. Ja tässä sitä ollaan! Nyt mulla on sellanen olo, että voisin vaikka sammuttaa auringon, jos vaan päättäisin niin. Vähintään. Pahoittelen tätä hehkuttamista, mutta eiks niin, että saan nyt olla edes ihan vähän tyytyväinen itteeni?