sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kotikotona


Ollaan vietetty Tiuhtin kanssa viikonloppua kotikotona äidin, isän, Annikan ja koirien hellässä huomassa. Ville jäi Tampereelle bändireenailemaan, ja me matkustettiin perjantaina aikaisin aamulla Lahden suunnalle, koska mulla oli illalla työpaikan pikkujoulut. Kotikotona käydessä huomaan aina, kuinka paljon nautin omakotitalon rauhallisuudesta, isosta takapihasta ja metsän läheisyydestä. Lenkkipolulla tulee harvoin ketään vastaan, ja Tiuhti saa riehua pihalla tuntikaupalla. On tietenkin ihanaa myös jutella äidin kanssa kaikessa rauhassa, ja eilenkin katsottiin pari tuntia valokuvia (kansioista ja kirjoista tietenkin, ei mistään koneelta) ja avauduttiin toisillemme kaikesta mahdollisesta. Melkein aina joku on kotona, eli Annikaa tai isiä voi mennä tylsän hetken koittaessa kiusaamaan.

Täällä kuitenkin huomaan myös sen, kuinka rakastaakaan Tampereen keskustassa asumista. Milloin vain voi lähteä kaupungille (ei sillä, että kovin usein lähtisin, mutta se on se mahdollisuuden tuntu), kavereita asuu lähellä, ja koirapuistoon kävelee puolessa tunnissa. Olen ollut ihan tuskissani tämän aamun, kun ei ole ollut mitään tekemistä ja kaikki muut ovat jossain, eikä mihinkään oikeastaan voi lähteä. Koirien kanssa takapihalle, sen tein. Silti tuntuu ihanalta lähteä tänään Tampereelle, Villen luo ja kotiin. Enkä tarkoita sitä, etteikö kotikotona vietetty viikonloppu olisi hyvä viikonloppu - hurjan kivaa ja rentouttavaa tämä on. Tarkoitan vain sitä, että kotini todella on Tampereella, ja se tuntuu hyvältä.

Nyt menen nauttimaan yhdestä kotikodin parhaista jutuista eli isin tekemästä ruoasta. <3

torstai 27. marraskuuta 2014

Naps naps


Kävin viikko sitten vihdoin ja viimein leikkaamassa tukan pois! Ei ihan, mutta lähes siltä tämä kaksikymmentä senttiä kevyempi vapaus tuntuu. Myös yli kymmensenttiseksi ennättänyt juurikasvu sai kyytiä, ja nyt on taas hyvä olla tukassa. Mulla meni muutaman viime kuukauden aikana monta kertaa päivässä hermot tuohon pitkään tukkaan, joka yhtäkkiä oli päättänyt vetää itsensä todella huonoon kuntoon. Se takkuuntui, kun vain ajattelikin takkuuntumista, ja tukkaa tuntui olevan joka paikassa pään lisäksi. Oikeastaan se kasvoi ihan vahingossa noin pitkäksi, en mitenkään erityisesti suunnitellut pitkän tukan kasvattamista. Nyt kun katson tuota ennen-kuvaa, tajuan, että se tosiaan oli aika pitkä tukka! Ja kivaltahan se näyttää, jos nyt latvojen hamppumaisuuden ja sen aiheuttaman yleisen vitutuksen unohtaa.

Joka tapauksessa olen hurjan tyytyväinen tähän lyhyeen (tai ainakin omalla mitta-asteikollani lyhyeen) tukkaan. Kävin Tampereen Glo Hairin opiskelijakampaamossa, ja kieltämättä etukäteen vähän jännitti, tulenko takaisin vihreän tyvikasvun ja kynityn näköisen tukan kanssa. En suinkaan! Opettaja kävi vähän väliä tarkistamassa, miten opiskelija tukkaani käsitteli, ja kaikista asioista oli kahden kampaajan mielipide. Mun kampaajani teki superhyvää jälkeä, ja keskittyi huolellisesti tyviraitojen tekemiseen, enkä olisi varmasti saanut yhtään parempaa missään oikealla kampaajalla. Eikä varsinaisesti haitannut, että koko juttu maksoi reilu 40 euroa.

Nyt olen siis onnellinen lyhyen tukan omistaja, ja etsinnässä olisi hyvä suoristusrauta ja illalle pikkujoulukampaus, sillä en tiedä uskallanko koettaa, miltä kiharat näyttävät tällaisessa tukassa.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Treffit!


Päätettiin viikonloppuna aivan ex tempore lähteä ulos syömään. (Ensimmäisen kuvan antamasta virhesignaalista huolimatta treffit olivat avomieheni, ei koiramme kanssa.) Oltiin jo käyty aivan viime minuuteilla kaupassa ennen sen sulkemista, ja edessä oli vielä Tiuhtin lenkitys ja ruoan vääntäminen, joten todettiin, että kerrankos sitä. Yritettiin etsiä Tampereelta jotain uutta kokeilemisen arvoista paikkaa, mutta kuinkas sitten kävikään... Kun kotoa on Pancho Villaan matkaa alle 50 metriä, on välillä vaikeaa motivoitua lähialueen ulkopuolelle. Söin palan taivasta nimeltä vuohenjuustohamppari, ja Ville söi jotain, jossa oli kaksi isoa pihviä. Treffien jälkeen tultiin jatkoille kotiin ja nautittiin valkosuklaamoussea ja Orange is the New Blackia jälkkäriksi. Ensimmäisestä olin tehnyt niin makeaa, että se meinasi olla liian tujua jopa minulle, ja toisesta taas katsottiin vahingossa tuotantokauden viimeinen jakso! Höh, nytkö sitä pitäisi keksiä jotain uutta katsottavaa.

Kaksistaan ulkona syöminen, vaikka kohteena olisikin alakerrassa sijaitseva Pancho, on aina niin mukavaa. On kiva laittautua vähän nätiksi treffejä varten, ja on kiva istua vastapäätä toista ravintolassa, jossa kumpikaan ei lue samalla Hesaria läppäriltä tai räpellä puhelimesta instagramia. Arjen eläminen yhdessä on ihanaa, mutta välillä tekee hyvää lähteä paikkaan, jossa ei ole tuntua kaikesta tekemättömästä ja jossa voi vain keskittyä juttelemaan ja syöpöttelemään. On koti silti paras paikka, ja vähintään yhtä kivalta tuntui tulla tänne jälkkärille. Villen kanssa oikeastaan melkein mikä tahansa on kivaa, haha. Joka tapauksessa sitten, kun ollaan rikkaita töissäkäyviä aikuisia, käydään varmasti paljon enemmän ulkona syömässä! Sitä odotellessa.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ohoi!


sortsit: Zara (kirppikseltä) // paita: Race Marine // hattu: ihan itse askarreltu

Muutama päivä sitten saatiin nautiskella opiskeluelämän epäopiskelupuolesta sitsien muodossa! Sopivasti juuri viime postauksessa kehaisin itseäni, kuinka onnistuneesti olen ollut tehokas opiskelija, ja sitten tulivat sitsit ja pilasivat koko loppu viikon. Hyvällä tavalla toki, mutta siivoaminen, keksien leipominen ja joulukorttien kirjoittaminen ovat tuntuneet hurjan paljon tärkeämmiltä puuhilta kuin ohjelmointiläksyjen tai muumiesseen miettiminen! Oli hitusen huonosta omatunnosta huolimatta hauskaa sitsata pitkästä aikaa, ja voisi jo ehkä kutsua perinteeksi, että laittauduttiin meillä yhdessä. Seiloreiksi pukeuduttiin raitapaitojen avulla, ja Sannin kanssa askarreltiin paperihatut. Pitäisi ehkä tehdä blogiin naamiaisasukategoria, sen verran usein näitä teeman mukaan pukeutumisia näköjään tuppaa tulemaan. En kyllä valita, rakastan teemoja!

Heräsin tänään jo yhdeksän aikaan sillä ajatuksella, että riennän heti aamupalan jälkeen salille, mutta nyt on taas kurkku kipeä ja semiflunssainen olo. Ehdinhän olla jo kaksi päivää terveenä... Silloin kun ei harrastanut urheilua, ei yhtään haitannut, vaikka oli pienessä elämää häiritsemättömässä flunssasa monta viikkoa, mutta nyt kyllä ottaa päähän. Ehkä voisin lähteä Tiuhtin kanssa aamureippailulle, ja sen jälkeen pitää mennä yliopistolle viettämään aikaa parin vaihtarin kanssa (yhdellä englannin kurssilla pitää hengailla 12 tuntia vaihtarien kanssa, jotta saa opintopisteet, mitäää). Viettäkää hurjan kiva viikonloppu!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Opiskelutehokkuuden salaisuus


Olen opiskellut tämän syksyn aikana ahkerammin kuin ehkä koskaan aiemmin, ainakin, jos mittarina toimii opintopistemäärä. Saan 48 opintopistettä pelkältä syksyltä. (Jos opintopisteet eivät ole tuttuja, vertailuna voisi toimia se, että Kela vaatii 45 pistettä koko vuoden aikana, jotta tukia tulee, ja jos saisi 48 opintopistettä jokaiselta syksyltä ja keväältä, yliopiston voisi suorittaa reilussa kolmessa vuodessa.) Olen kyllä tehnyt töitäkin etenkin tietojenkäsittelyn perusopintojen parissa, ja kirjallisuuden lukeminen nyt tuntuu fyysisesti kivuliaalta, vaikkei työmäärä käsittämätön olisikaan. Silti kaikeksi hämmästyksekseni en ole ollut hirvittävä stressipeikko kuin ihan vain muutaman kerran, ja muutenkin on sellainen olo, että ihan sopivastihan tässä on opiskeltavaa.

Suuret lopputulokseni tämän syksyn mukavuuden syistä ovat siinä, että tehtävää pitää ihan oikeasti olla tarpeeksi. Jos sitä on liian vähän, on vaikeaa saada niitä muutamiakaan hommia aikaiseksi. Kun joka viikko pitää palauttaa parit harjoitustehtävät ja niiden lisäksi lueskella tentteihin, kirjoitella esseitä ja käydä luennoilla, on aika jotenkin paremmin hallinnassa. Se ei vain livu vapaapäivinä ohi aikaansaamattomuuden virrassa, vaan koko ajan tulee tehtyä vähän jotain hyödyllistä. Keväällä aloitan gradun (apua, nyt olen ilmoittanut sen täälläkin), joten nyt tiukan pohdinnan alla on, kuinka paljon muita kursseja uskallan ottaa gradun oheen. Olen tehokkaampi, kun on kaikenlaista tekemistä koko ajan, mutta gradu kuitenkin ilmeisesti vaatii melko mittavan määrän aikaa.

Olen nyt viimein, neljäntenä yliopistovuonnani 15 vuoden koulu- ja opiskelu-uran jälkeen ymmärtänyt, että asiat ihan oikeasti kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ja että opiskelu on helpompaa ja motivoivampaa, kun on kiinnostunut opiskelemastaan aiheesta! Ette varmaan olisi itse tällasia oveluuksia keksineet, joten olkaa hyvä, siinäpä teille opiskelun mullistava fakta. Nyt lähden saamen kielen intensiivikurssin ensimmäiselle luennolle, jaiks.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Huomenta


Onpa hyvän mielen aamu. Ville ja Tiuhti nukkuvat vielä söpösti vierekkäin, ja vaikka kivointa on syödä aamupala yhdessä, on tässä omassa kalpeanvaloisessa hiljaisuudessa nautitussa aamupuurossa jotain ihmeellisen miellyttävää. Aamukahvimukiksi sattui vanhin omistamani muumimuki, rakkausmuumi, eikä aamukahvikaan mennyt pilalle kuten monen monina aamuina. Ulkona on häkellyttävän vähän ihmisiä, ehkä tuo kylmä valo on houkutellut muitakin jäämään sisälle aamukahvikupposen kanssa täydellä höyryllä rientämisen sijaan. On melkein jouluinen olo, vaikkei tuolla lunta olekaan! Kellon hiljainen raksutus ja tuntu siitä, ettei ole kiire minnekään. Tänään on luvassa aikaansaava päivä, sillä edessä on miljoona ja yksi opiskelujuttua, mutta en anna sen häiritä tätä pientä rauhallista hetkeä. Tiuhti tuli toivottamaan hyvää huomenta, ja ehkä tuo Villekin tuolta herää kohta tähän fiilisaamuun. Voi miten mukavaa, että on lauantai.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lähestulkoon terveellinen porkkanakakku (ja koiran synttärikakku)


Viime viikolla juhlittiin Tiuhtin yksivuotissynttäreitä, ja Tiuhtin 1-vuotispostauksen voi lukea Tiuhtin omasta blogista.  Päivän kunniaksi päätin askarrella muutakin kuin vain koiralle kelvon kakun, sillä kaikki hyvät syyt leipoa tulee hyödyntää. Meidän perheessä on siis aina juhlittu myös koirien synttäreitä oman kakun ja lahjapakettien muodossa, ja totta kai jatketaan perinnettä Tiuhtin kanssa. Sillä kyllähän nyt koiran syntymäpäivä on juhlimisen arvoinen.  Joka tapauksessa en halunnut leipoa mitään hirvittävän epäterveellistä, ja tämän ajatuksen siivittämänä ajauduin selailemaan reseptejä The Good Morningista. Terveellinen porkkanakakku kuulosti tarpeeksi helpolta ja herkulliselta, mutta terveysintoiluni ei kuitenkaan ole sitä luokkaa, että olisin tehnyt kuorrutteen blendaamalla raejuustoa.

Päädyin siis tekemään hybridikakun, jossa on sekä epäterveellisiä että terveellisiä elementtejä, ja suhde toimi oikein hyvin. Sillä parempihan se nyt on kuitenkin syödä kaurahiutaleista, taateleista rakentuvaa ja tuorejuustolla kuorrutettua kakkua, kuin valkoisista jauhoista ja voista rakentuvaa ja tuorejuustolla kuorrutettua kakkua. Maistui kyllä liki yhtä hyvältä kuin oikea porkkanakakku, joten voisi ehkä sanoa, että tuorejuustokuorrutus teki tehtävänsä! Tässäpä siis resepti teille, jotka haluatte leipoa välillä terveellisesti, mutta kuitenkin ilman blendattua rasvatonta raejuustoa.

Epäepäterveellinen porkkanakakku

Tarvitset:

Taikinaan:

  • 4 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kanelia
  • 1/2 tl suolaa
  • n. 0,5 dl steviasokeria tai muuta makeutusta
  • 1 prk vauvojen sokeritonta hedelmäsosetta
  • kourallinen kuivattuja taateleita
  • 2 kananmunaa
  • 3 pientä porkkanaa raastettuna

    Kuorrutteeseen:
  • 200 g (kevyttä) maustamatonta tuorejuustoa
  • 2 rkl tomusokeria
  • muutaman tipan sitruunamehua
  • hasselpähkinärouhetta

    Tee näin:

    1. Tee sauvasekoittimella tai blenderillä kaurahiutaleista jauhoa ja sekoita niihin leivinjauhe, kaneli, suola ja sokeri.
    2. Survo sauvasekoittimella tai blenderillä hedelmäsose ja taatelit mössöksi, ja lisää siihen kananmunat. Sekoita niin kauan, että seos on kuohkeahkoa.
    3. Yhdistä kuivat aineet varovasti taatelimössöön ja lisää porkkanaraaste.
    4. Kaada uunivuokaan ja paista 200°C n. 15 minuuttia.
    5. Tee kuorrute yhdistämällä tuorejuusto tomusokerin ja sitruunamehun kanssa tasaiseksi tahnaksi. Vatkaamalla kuorrutteesta tulee tasaisempi, mutta onnistuu hyvin lusikallakin laiskuuden iskiessä.
    6. Kuorruta kakku, kun se on jäähtynyt, ja ripottele päälle hasselpähkinärouhetta.
  • Koiran syntymäpäiväkakku

    Tarvitset:

  • valmiin hyytelötyyppisen koiranruoan (tai maksalaatikon, jos koiravieraita on useampia)
  • viiliä
  • vapaavalintaisia keksejä, nameja ja muita koristeita

    Tee näin:

    1. Kippaa hyytelö/maksalaatikko lautaselle.
    2. Kuorruta (tai siis "kuorruta") viilillä ja koristele kekseillä.
    3. Tarjoa sitä innoissaan odottavalle päivänsankarille.

  • keskiviikko 5. marraskuuta 2014

    Lokakuu

    Jälleen kerran luvassa randomräpsyjä puhelimen kätköistä lokakuun ajalta!
    1. Mun yöseuralainen kun Ville oli poissa. Steve Jobs on kyllä ollut hurjan mielenkiintoinen tyyppi, ja Applen tietokoneiden historia se vasta mielenkiintoista onkin.
    2. Soiteltiin Annan kanssa, ja Tiuhti päätti parkkeerata mun syliin kitaran paikalle.
    3. Ostin kissojen ja koirien kanssa metsästämäni lenkkipannan vihdoin. Kyllä harmittaa, kun ei vielä varmaan viikkoihin pääse juoksemaan tämän nilkan kanssa.
    4. Väsähtänyt lupu!
    5. Ville sitoi mun nyrjähtäneeseen nilkkaan kylmää, ja Tiuhti tuli pussailemaan. Parasta hoitoa kyllä.
    6. Lukemassa vuorovaikutteisen teknologian (kivaa!) tenttiin yliopiston ihmetilassa, jossa on mm. värikkäitä säkkituoleja, pelejä ja pelikonsoleita.
    7. & 8. Rally- ja agilitytreeneissä Tiuhtin kanssa hallilla.
    9. Matkustettiin kotikotiin Tiuhtin kanssa iltamyöhään, ja odoteltiin hetki bussiasemalla.
    10. Käytiin maailman parhaan siskon kanssa katsomassa elokuvissa Annabelle, ja sehän meni niin, että Annika ei uskaltanut kuunnella ja mä en uskaltanut katsoa. Mutta kivaa oli silti!
    11. Vaahtokarkkikaakao! Tulevaisuudessa syön kyllä vaahtokarkit ja juon kaakaot erikseen.
    12. Yli 1000 sivua tenttikirjallisuutta.

    13. Ville on oikeasti ihan käsittämättömän taitava rumpali, ja sitä on kyllä kiva kuunnella.
    14. Hönö-Tiuhti
    15. Kävin treffailemassa Vilmaa, ja sitä varten tein vallan onnistuneet kiharat äidin lämpörullilla. Sääli, että ne kestivät ehkä kahden kuvan verran ja lässähtivät sitten.
    16. Keräsin varmasti uskottavuuspisteitä yliopiston kirjastossa, kun tein tenttimuistiinpanoja Robin-vihkoon. Hups.

    lauantai 1. marraskuuta 2014

    Bloody Mary ♥ Two-Face


    Eilen kadulla käveleminen tämän näköisenä oli ihan ok, ja se oli kerrassaan mukavaa! Ei sentään maskeerauduttu ihan omaksi iloksemme, vaikka tietenkin kotonakin hengailua voisi hauskasti värittää, kun säikähtäisi kumppanin naamaa tähän vilkaistessaan, ja omaa peilikuvaa joka kerta peilin ohi kulkiessaan. Tässäpä suunnitelma tylsiä kotosalla vietettyjä viikonloppuiltoja varten. Eilen kuitenkin suuntana oli kahden rapun tuparit ajankohtaan sopivan teeman mukaisella pukeutumiskoodilla.

    Zombeilusta jäi reilusti tekoverta jolla läträtä, joten luonnollisesti rakennettiin meidän asut sen ympärille. Pukeuduin mustaan goottihenkiseen paitaan ja mustaan maksihameeseen ja olin Bloody Mary vertavuotavine silmineni. Helppo tapa olla hienostuneen överi tuo tekoveri! Ville sen sijaan keksi pari tuntia ennen tupareita pukeutuvansa Kaksinaamaksi, ja pakko sanoa, että olin aika yllättynyt mieheni taiteellisista kyvyistä tuon maskin kanssa! Tekoveren lisäksi käytettiin kaksinaamaan iki-iki-ikivanhaa kajaalia (se on Anytime-merkkinen, muistatteko vielä ne ajat, kun sen merkkisiä meikkejä myytiin?). Välillä hyödyn kaiken tyhjänpäiväisen säilyttämisestä, ha.

    Teemabileet on kyllä kivoja! Itse tupareissakin oli oikein mainiota: paljon hyvää ruokaa, pelottavasti pukeutuneita tyyppejä ja kirsikkana kakun päällä voitettiin Sannan kanssa beer pongissa (pelasin ekaa ja vikaa kertaa kyseistä peliä, huipulla on hyvä lopettaa)! Tänään on luvassa epäteemabileet, mutta kieltämättä eilisen jälkeen on ihan mukavaa laittaa vain nätti mekko päälle ja olla säikyttämättä vastaantulijoita & itseään.