maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kotijärkkäilyä ja yhdet synttärit

Talvella, kun asuin viikot Tampereelta, ravasin joka viikonloppu Lahdessa kotikotona ja käytin viikonlopuistani järjestään viisi tuntia bussissa istuskeluun. Kaikella järjellä viikonloppuja ei nyt tarvitsisi tuhlata matkusteluun, kun vietän kesän Lahdessa, mutta ei – nyt mulla on hirvittävä tarve päästä viikonlopuiksi Tampereelle! Ihminen ei kyllä koskaan ole tyytyväinen mihinkään, höh. Joka tapauksessa oli mukava viikonloppu, vaikka vietinkin viiden tunnin verran aikaa autoa ajaen.


1. Ville kokoaa (himpun epätoivoisesti) yöpöytää. // 2. Isi osti mulle ihanat työkalut kun muutin pari vuotta sitten omilleni. (; // 3. & 4. Yöpöydän kokoamisohjeissa oli symboli, joka kieltää miehiä kokoamasta huonekalua ilman naista! Aivan loistavaa ja kyllähän mä kieltämättä vähän parempi olinkin.

Saatiin Villen kanssa järjesteltyä Tampereen koti vihdoin kodiksi! Purettiin kirjat hyllyyn, työnnettiin kaikki luokittelematon kaapin perälle ajatellen, että joskus sitten keksitään niille hyvä paikka, ja koottiin huonekaluja. Käytiin myös Ikeassa! Luonnollisesti sieltä löytyi kaikkea vaikka mitä kivaa, mutta myös niitä asioita, joita etsittiinkin, eli esimerkiksi työtuoli, levyhylly (Ville omistaa ehkä miljoona levyä, jei) ja eteisen matto. Tuollaisten asioiden shoppailu yhdessä Villen kanssa on melko hidasta ja hurjan hauskaa, sillä ei kumpikaan olla nopeiden päätösten ihmisiä. Vietettiin pieni ikuisuus tuijottaen kahta eriväristä työtuolia, eikä sitten millään osattu päättää, kumpi halutaan. Tahdon niin kovasti jo oikeasti muuttaa tuonne, sillä se tuntuu juuri oikealta paikalta meille.



Kotiasioiden lisäksi myös Annan synttärit houkuttelivat mut Tampereelle. Opiskelukavereiden näkeminen sai mut odottamaan syksyä entistä enemmän! (Pöh, eihän kolmannen vuoden vielä tarvitse olla niin tiukan opiskelupainotteinen, eihän? Voidaanhan me vieläkin tehdä asioita melkein, kun oltaisiin fukseja, voidaanhan?) Syksyllä on luvassa niin monia kivoja asioita, että melkeinpä toivon kesän olevan jo ohi. No en nyt sentään, sillä auringonpaiste ja sortsit ovat niin pieni osa vuotta, että pitää muistaa nautiskella.

Nyt lähden lenkittämään noita kahta otusta ja toivon, ettei taivas repeä sillä sekunnilla, kun pääsen lenkin äärimmäiseen pisteeseen. Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti