Vuosisadan tunnustus

Seuraa vuosisadan tunnustus: olen aloittanut juoksulenkkeilyn.

Olen käynyt tämän kesän aikana käynyt lenkillä melkein 30 kertaa, ja nyt voin jo myöntää, että nautin siitä. Aivan käsittämätöntä, sillä olen koko pienen ikäni vihannut juoksemista kaikissa sen muodoissa, enkä todellakaan voinut kuvitella jaksavani puolta kilometriä pidempää matkaa. Päätin keväällä, että kun yliopistojumppiin ei ole mahiksia päästä kesällä, on liikunta pakko tehdä jossain toisessa muodossa. Melkein vitsillä lupasin itselleni, että nytpä aloitan juoksulenkkeilyn, mutta omaksi hämmästyksekseni pidin lupaukseni! Tämän kesän tavoite, 10 kilometriä, täyttyy toivottavasti tällä viikolla, eivätkä kahdeksan kilometrin lenkit tunnu oikeastaan enää maailmaa järisyttäviltä.


Maailman parasta lenkkiseuraa!
Nyt ajattelinkin siis kertoa, mitkä keinot saivat minut harrastamaan lajia, jota vihaan sydämeni pohjasta, joka näyttää hölmöltä ja tuntuu pahalta. Yleispäteviä neuvoja luvassa siis!

1) Värikkäät pallurat.
Eniten maailmassa mua on tämän kesän aikana motivoinut heiaheia. On mielettömän motivoivaa huomata, että Sanna on käynyt tällä viikolla jo kahdesti lenkillä, kun itse ei ole kertaakaan, ja kovin mukavaa saada kivoilta ihmisiltä kannustusmansikoita ja –jätskejä. On myös hienoa saada mitali, kun on jaksanut harrastaa samaa lajia esimerkiksi kymmenen kertaa. Kuinka niin ulkoa ohjautuva?
(Mun heiaheia on täällä, pyytäkää mua kaveriks!)

2) Lenkkiseura.
Valitsemani lenkkiseura on vaikuttanut lenkkeilytarmooni vähintään yhtä tehokkaasti kuin heiaheia. Pyry jaksaa olla koko lenkin ajan pirteä ja innokas, se tsemppaa ”miten sä voit olla noin hidas” –katseellaan, eikä edes vaadi, että sen kanssa keskustelisi!

3) Kengät.
En muista, että olisin ikinä eläessäni maksanut yli sataa euroa kengistä (oikeesti!), ja sitten huomasin käveleväni urheiluliikkeestä sadankahdenkymmenen euron kengät kainalossani. Ja ovathan ne jumalaisen mukavat. Samalla shoppailukierroksella ostin onneksi myös korkokengät, jotka maksoivat vitosen (ja ovat jumalaisen kauniit), joten eihän kaksien kenkien yhteishinnaksi edes muodostunut suunnaton summa.

Eli jos tekee mieli aloittaa juoksuharrastus, pitää tehdä heiaheia-tunnus ja toivoa, että kaverit ovat superaktiivisia liikunnanharrastajia, hankkia ylienerginen bordercollie ja käyttää omaisuus kenkiin. Eikö kuulostakin loogiselta ja mukavalta? (: Ehkei loogista, mutta alkutuskan jälkeen hyvin mukavaa!