22

22-vuotisen elämäni aikana

♥ Olen löytänyt maailman ihanimman miehen, ja saanut olla Villeen rakastunut jo melkein viisi ja puoli vuotta. Se on ehkä parasta maailmassa, ja siksi se on ykkösenä 22-vuotiaan Elinan listalla.

♥ Olen myös saanut kasvaa mahtavassa perheessä, joka koostuu parhaasta ystävästä nimeltä äiti, taitavimmasta ja (toisinaan vähän kyseenalaisella tavalla) hauskimmasta isästä, ja universumin söpöimmästä ja fiksuimmasta pikkusiskosta. Ja aika monesta karvaotuksesta.

♥ Olen ottanut avomieheni kanssa pienen suloisen koiranpennun, josta kasvoi ihana, reipas, herkkä, hellä, rakastava ja pikkuinen shetlanninlammaskoira, ja jota rakastetaan molemmat yli kaiken.

♥ Olen saanut mahtavia ystäviä, joita ilman tämä näennäinen aikuiseksi kasvaminen tuntuisi varmasti hyvin hyvin ankealta.

♥ Olen opiskellut yli kolme vuotta yliopistossa, mikä on ollut vallattoman siistiä. Olen myös vihdoin tajunnut, että voin vielä tehdä elämälläni vaikka mitä kivaa, koska olenhan vasta 22!

♥ Olen ehkä 16-vuotiaasta asti vetänyt jokaisena syntymäpäivänä hirvittävän ikäkriisin, ja vaikka se on taas tänäkin vuonna edessä, olen kovin onnellinen, että tuo karmiva teini-ikä on rehellisesti menneisyyttä.

♥ Olen jo ruvennut vähän odottamaan siinä mystisessä aikuisuudessa odottavia aikuisasioita, kuten valkoiseen pitkään mekkoon pukeutumista, kahvitaukoja ihan oikealla työpaikalla ja kurahaalarirumbaa. Samalla kuitenkin nautin parhaillani opiskelijuudesta ja kaksistaan (/kolmistaan) elämisestä täysin rinnoin.

♥ Olen pysynyt naiivina kiukkupussina, joka nauttii lukujärjestysten yksityiskohtaisesta ja värikkäästä suunnittelusta Exceliin, ja joka itkee vähän liian usein ja hyvin turhaan.

♥ Olen muuttunut salaattia ja kasviksia vihaavasta teinistä ajattelemaan, että melkeinhän sitä voisi ruveta kasvissyöjäksi, jos siitä ei koituisi muille kohtuuttomasti vaivaa. Ja jos lihapullat eivät olisi niin hyviä.

♥ Olen löytänyt itsestäni pienen urheiluintoilijan, suuren vaatefriikin, Antti Tuiskun ikuisuusfanin, toinen toistaan rumempia leipomuksia taiteilevan jauhopeukalon, klassisen laulajan, totaalisen koirahullun (vaikka se kyllä taisi olla synnynnäistä) ja tanssilattian ujon rakastajan. Ja vaikka mitä!

♥ Olen kuitenkin myös ymmärtänyt, että en vain voi olla kaikkea enkä osata mitä vaan. Että joskus tyytyminen kohtaloonsa on parempi kuin itsestään liikojen luuleminen.

♥ Olen oppinut, että ilkeydellä ja pahansuopaisuudella ei saavuta mitään, ja ja että itsestään on oikeasti ihan ok tykätä, vaikka kaikki muut eivät tykkäisikään.

Syntymäpäivä, tuo ainainen kriisin paikka. Tänään on ollut kyllä tosi kiva päivä, vaikka olen taas vuoden vanhempi, eikä vähiten sen takia, että Ville vei mut Napoliin syömään! ♥ Nyt jatketaan loput synttäri-illasta Frendien ja lakujätskin parissa, asiat voisivat kyllä olla huonomminkin. En oikeastaan voisi toivoa olevani missään muualla tai kukaan muu.