Ha, itseäni olisin ainakin huijannut tämän tekstin otsikolla ja luullut, että luvassa on väsymysvalitusta tai silmäpusseista avautumista, mutta väärässä olisin ollut! Zombeiltiin nimittäin ihan tarkoituksella fuksiaisisissa ikivanhojen rastilla, ja kieltämättä näytettiin aika hyviltä. Teemana oli pahikset, siksi zombien lisäksi aina niin kivasta ryhmäkuvasta löytyvät myös Pahatar, merirosvo ja Sauron. Mielestäni onnistuttiin Sannan, Sannin ja Sinin (en jotenkin koe nimeni puolesta sopivani tähän joukkoon, höh) kanssa näyttämään todella kamalilta, ja siksi ajattelinkin kertoa muutamia keinoja, joilla zombeutuminen on mahdollisimman uskottavaa. Ja ennen kaikkea kivaa.
1. Valkoinen kasvoväri on ehdoton ensiehto. Suorastaan häkellyin siitä, kuinka kuolleelta iho näyttää pienen vaalennuksen jälkeen. Siis oikeasti kuolleelta.
2. Lempparikikkani oli tältä videolta lainattu dekolteen varjostaminen huulipunalla ja tummalla luomivärillä! Katsokaa nyt, kuinka kammottavan mustelmaiselta solisluuni näyttävät. Muutenkin meikattiin aika orjallisesti videon ohjeiden mukaan, eli huulipunaa myös silmänympäryksiin ja poskiin.
3. Teatteriveri! Sillä sotkeminen oli kyllä zombeilun hauskin osuus, ja onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni niin, ettei naamani ollut aivan tekoveressä. Voi olla, että pukeudun seuraavissa teemabileissä vampyyriksi tai esimerkiksi aivoleikkauspotilaaksi, nyt kun tuota tekoverta sattuu olemaan.
4. Missään nimessä ei saa unohtaa valkoista toppia, jonka totaalinen tuhoutuminen ei haittaa. Tehtiin paitoihin reikiä, joista laitettiin vuotamaan verta (paita liimaantui verisiin haavoihin aika autenttisen tuntuisesti koko illan), ja myös teatteriverellä sotkeminen saattoi pilata paidan ikuisesti. En ole vielä kokeillut pestä paitaa, enkä tiedä, jaksanko edes kokeilla.
5. Tukka isoksi tupeeratuksi palloksi (jonka selvittäminen yöllä oli teemaan sopivasti helvettiä tangleteezerinkin kanssa) ja kainaloon pari söpöä zombikaveria, ja koko kauheus on valmis!
Näillä kikoilla kerättiin paljon katseita vastaantulevilta kulkijoilta matkallamme Cafe Europaan, ja hyvä niin. Suunniteltiin myös käytännönpiloja avattavien ovien takana hiljaa seisomisesta ja naistenhuoneessa tyhjyyteen tuijottamisesta, muttei toteutettu (ainakaan tarkoituksellisesti) yhtäkään, ja ehkä sekin oli hyvä niin. Joka tapauksessa ei ehkä tarvitse erikseen mainita, että ra-kas-tan teemabileitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti