Inspiroivia treeniblogeja on varmasti miljoona. Joissakin inspiroivat ne kauniit ja tervelliset ateriat, toisissa upeat ja värikkäät treenivaatteet, ja kolmansissa salilta napatut hikiset mutta hyvännäköiset treenikuvat. Kesän aikana oma liikuntaharrastukseni ja hyvänmielen treenailuni tössäsi pahaan mieleen ja tunteeseen siitä, että rajallisen vapaa-ajan voisi käyttää paljon mukavammin kuin täpötäydelle salille ahtautumalla tai kaatosateessa hampaat irvessä hölkkäilyllä. Ja kas vain, törmäsin samaan ilmiöön monissa blogeissa, joista olin hakenut viime vuoden mittaan inspiraatiota omiin treeneihini: myös oikeilla urheilijoilla ja todella hyvään kuntoon itsensä treenanneilla oli rehellisesti motivaatiopula! Se sai minut ajattelemaan, ja hiljalleen antamaan itselleni anteeksi sen, että haluankin välillä mielummin viettää illat vain Villen ja Tiuhtin kanssa kotona maaten, vaikka kalenterissa lukisi kiukkuisesti: salille. Jos lenkillä sykemittarin vyö tuntuu viiltona kyljissä jokaisella askelella, vielä viidenkin kilometrin jälkeen tekee mieli vain purskahtaa itkuun ja radiosta tullessaan tsemppaavin lenkkibiisi saa vain ahdistuksen päälle, on ihan ok olla lähtemättä lenkille.
Ja kas näin, tämän itselleni myönnettyäni treenaamisesta on tullut taas pikkuhiljaa, vähä vähältä kivaa. Hyvin alkanutta motivaationpalautusprosessia ei varsinaisesti pilannut edes kuumeen nostanut korvatulehdus muutama viikko sitten. Yritän tästedes olla ottamatta treenaamista ihan niin tosissaan ja vakavasti, sillä enhän nyt kuitenkaan olla enempää kuin vain tavallinen peruspulliainen, jolla ei ole sen suurempia tavoitteita kuin itsestään pitäminen ja omien kykyjensä kartuttaminen. Olen kesän jälkeen Tampereella ruvennut hienovaraisesti ehdottelemaan salille, josko suhteemme voisi herätä uudelleen henkiin, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että Atalpan kuntosali on valmis antamaan anteeksi taipumukseni on-off-suhteeseen. (Tosin voi olla, että se hieman mököttää, sen verran täynnä sali on, jos sinne erehtyy muulloin kuin aamukahdeksalta.) Tavoitteena on pitää treffit neljästi viikossa ja lenkkeillä siihen päälle sopivalta tuntuva määrä, mutta aion tulevaisuudessa antaa itselleni anteeksi approista, flunssista ja erinäisistä viikonloppumenoista aiheutuvat tauot.
Ehkä keskeisenä pointtinani oli nyt se, että suhteeni liikkumiseen on palaamassa hyvää vauhtia entiseen loistoonsa, ja haluan pitää sen myös loistokkaana stressaamatta liikaa. Tai sitten tässä ei ollut muuta pointtia kuin se, että treenailu on kivaa, mutta olen vähän huono siinä.
PS. HeiaHeia löytyy täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti