perjantai 5. syyskuuta 2014
Mitä on olla opiskelija?
Syksyn ensimmäiset opiskelijabileet ovat onnellisesti takanapäin. Nyt on ehkä himpun verran heikko olo, muttei niin paljon, etteikö voisi sanoa, että oli todella huippu ilta sinisen haalariporukan kesken! Etkoiltiin (oli pakko googlettaa ja kyllä, urbaani sanakirja tuntee verbin etkoilla) meillä kuten meitä kuvassa paheksuvasti katsovasta Tiuhtista voi päätellä, ja riemuittiin siitä, että ollaan taas koko porukan voimin Tampereella kesän jälkeen. Kyllä Tampere on vaan paras.
Paheellisesta haalarikuvasta tuli mieleeni eräs jutustelutuokio, joka käytiin Villen kanssa yliopisto-opiskelijuudesta, joka on kaikin puolin ristiriitainen osa pienelle ihmiselle. Opiskelijat korkeakouluttautuvat monta vuotta, ja heistä tulee akateemisia ja sivistyneitä kunnollisia yhteiskunnan jäseniä. Toisaalta taas opiskelijat kulkevat haalarit päällä rellestämässä ja ryyppäämässä ympäri Hervantoja ja vastaavia, ja he aiheuttavat suunnattoman määrän paheksuntaa. Opiskelijat tienaavat Kelalta reilu 400 euroa kuukaudessa, eivätkä saa tehdä töitä jottei tukia rajoitettaisi, ja kuitenkin opiskelijoista tulee suurella todennäköisyydellä tuotteliaimpia veronmaksajia yhteiskunnalle. Opiskellessa pitäisi olla tehokas ja tehdä pari kirjatenttiä viikossa sekä valmistua vuosi ennen tavoiteaikaa, mutta kuitenkin kaikki sanovat, että opiskeluajasta ja sen suomasta vapaudesta pitäisi nauttia.
En tiedä oliko tässä suurempaa pointtia kuin se, että tällä hetkellä olen vaikka mitä, mutta kuitenkin minut lokeroidaan vastaamaan tiettyjä opiskelijakäsityksiä. Eilen olin ehdottomasti sitä paheksuttavanlaista opiskelijasakkia haalareissani, mutta tänään olen taas kiltisti uppoutunut harkkatöiden ja englannin kirjoitelmien maailmaan (huom. heikohkosta olostani huolimatta), eli nyt taidan saada muiden ihmisten hyväksyvän nyökyttelyn toimilleni. Kaikessa ristiriitaisuudessaan opiskelu on kyllä mahtavaa, enkä voisi olla onnellisempi siitä, että sitä on taas seuraavat täyteläiset yhdeksän kuukautta edessä. Nyt olen kuitenkin naputellut aivan tarpeeksi tälle päivälle, eli suoritan joko vaihtoehdon a) sohvanpohjalle siirtymisen Frendien pariin tai b) yliopistolle raahautumisen kebablihaperunapannua syömään. Jätän teidät jännitykseen, kumpi touteutuu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huoh, kunpa saisikin reilun 400 eikä rapiat 300... Mut onneksi säästäväisyyttä pidetään hyveenä :D.
VastaaPoistaEhkä mä en sitten valitakaan! Ja kyllä, kuluttaminen on yleisesti ottaen välillä hurjan paheksuttavaa.
PoistaSaa valittaa. :D Ja pikaista paranemista! (Tuohon uudempaan kirjoitukseen viitaten.)
VastaaPoista