Hyppäri kotona

Kuinkahan monen blogin uusin teksti sisältää tällä hetkellä edes piirun verran flunssavalitusta? Veikkaan, että aika monen, enkä tee poikkeusta. Vietän parhaillani tuskaista hyppäriä kotona Tiuhtin kanssa (maailman paras lohduttaja), ja korvani on niin kipeä, ettei edes päikkäreistä tule mitään. Ja yleensä mikään maailman mahti ei estä mua nukahtamasta päikkäreille. Ok, olen kyllä maailman huonoin sairastaja, sillä en malta olla viittä minuuttia pidempään valittamatta kurjasta olostani, mutta onneksi Ville on samanlainen (ja myös kipeä, mikä ei tietenkään ole onneksi), eli meidän kommunikointi on tällä hetkellä aika ininäpainotteista.

Ettei nyt tämäkin kanava tukkiutuisi kipeysvoivottelustani, voin kertoa, että viikonloppu oli mukava! Tuijotettiin miljoona jaksoa Frendejä, joissa Monica ja Chandler menivät vihdoin kihloihin (itkin silmät päästäni), käytiin Hakametsän koirapuistossa kokeilemassa koirapuistokonseptia ja kaikki meni oikein hyvin, katsottiin Kuolleiden runoilijoiden seura, joka yllätti meidät molemmat vaikuttavuudellaan, ja eilen sain vielä urotyön nimeltä Tiuhtin peseminen tehtyä. Olisi tietenkin ehkä kannattanut pitää toiminta minimissä, mutta olen myös huono olemaan paikallani tekemättä mitään, jos ei ole jotain, mitä pitäisi tehdä.

Tunnin päästä alkaa vuorovaikutteisen teknologian johdatuskurssin luento, ja pakkohan sinne on mennä, vaikken tältä potentiaaliselta korvatulehdukseltani yhtään niin tahtoisi tehdä. Minkä sille voi, kun joka luennosta on kirjoitettava luentopäiväkirja. Oih, ja lausekielisen ohjelmoinnin kurssilla edettiin jo pseudokoodiin ja koodin sisentämiseen ja iffeihin ja elseihin! Tie nörtteyteen on siis alkanut tiukasti mutta motivoivasti.

Toivottavasti te ette ole kipeitä, ja toivottavasti tekin vietitte kivan viikonlopun! Maanantai on oikeastaan hyvä päivä sairastaa (paitsi luentojen osalta).