Muutama päivä sitten tehtiin koirien kanssa pieni metsälenkki lähilammelle. Pieni siksi, että helle oli niin polttava (tai no, Suomen mittakaavassa polttava (polttavasta mulle tulikin mieleen meidän Kreikan matkalta yks hauska juttu, johon liittyi kuuma hiekka ja suomalaiset varpaat, mutta ehkä joku toinen kerta)) ja molemmat koirat ovat mustia. En kyllä usko, että niillä turkkiensa värien puolesta on kovin tuskaiset oltavat, sillä etenkin Papu etsii takapihalta aina sen kaikkein aurinkoisimman kohdan ja parkkeeraa siihen. Tai sitten se vaan ei tajua, että varjossa olisi viileämpää, mikä voi hyvin olla mahdollista. No, musta turkki tai ei, käytiin tosiaan lammella, sillä Pyry rakastaa uimista. Papun kanssa katseltiin kateellisina, kuinka vilposelta Pyrtsin olo näytti litimärässä turkissaan, mutta ei siitä huolimatta hypätty perään. Pitää ehkä ensi kerralla ottaa bikinit mukaan!
Ilman koiria tulisi tuskin tehtyä leppoisia lenkkejä metsän syövereihin, sillä vaikka pururata olisikin pohjana erittäin miellyttävä hölkkälenkkeilyyn, niitä ylämäkiä en vain siedä. Voisin väittää, ettei ole mahdollista, että kokonainen lenkkireitti koostuu pelkästä ylämäestä, mutta tuo pururata osoittaa väitteeni vääräksi. Ihan sama, kumpaan suuntaan reittiä kiertää. Oho, niin jyrkkä ylämäki, että melkein tipahdan mäen pohjalle, kun seison suorana. Kas, mikäs tämän seinää muistuttavan ylämäen jälkeen häämöttää edessä - toinen samanmoinen! Hyvä kun jaksaa kävellen liikkua eteenpäin, saati sitten minkäänlaisin juoksua lähentelevin askelin. Suosin siis asvalttilenkkeilyä, ja kyllä, suunnittelen reittini ylämäkien mukaan. Se on välillä hankalaa.
Toivottavasti me keksitään Tampereelta meidän tulevalle koiravauvalle yhtä kivoja metsäreittejä! Missä Tampereella ylipäätään kuuluu lenkkeillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti