Opiskelutehokkuuden salaisuus

Olen opiskellut tämän syksyn aikana ahkerammin kuin ehkä koskaan aiemmin, ainakin, jos mittarina toimii opintopistemäärä. Saan 48 opintopistettä pelkältä syksyltä. (Jos opintopisteet eivät ole tuttuja, vertailuna voisi toimia se, että Kela vaatii 45 pistettä koko vuoden aikana, jotta tukia tulee, ja jos saisi 48 opintopistettä jokaiselta syksyltä ja keväältä, yliopiston voisi suorittaa reilussa kolmessa vuodessa.) Olen kyllä tehnyt töitäkin etenkin tietojenkäsittelyn perusopintojen parissa, ja kirjallisuuden lukeminen nyt tuntuu fyysisesti kivuliaalta, vaikkei työmäärä käsittämätön olisikaan. Silti kaikeksi hämmästyksekseni en ole ollut hirvittävä stressipeikko kuin ihan vain muutaman kerran, ja muutenkin on sellainen olo, että ihan sopivastihan tässä on opiskeltavaa.

Suuret lopputulokseni tämän syksyn mukavuuden syistä ovat siinä, että tehtävää pitää ihan oikeasti olla tarpeeksi. Jos sitä on liian vähän, on vaikeaa saada niitä muutamiakaan hommia aikaiseksi. Kun joka viikko pitää palauttaa parit harjoitustehtävät ja niiden lisäksi lueskella tentteihin, kirjoitella esseitä ja käydä luennoilla, on aika jotenkin paremmin hallinnassa. Se ei vain livu vapaapäivinä ohi aikaansaamattomuuden virrassa, vaan koko ajan tulee tehtyä vähän jotain hyödyllistä. Keväällä aloitan gradun (apua, nyt olen ilmoittanut sen täälläkin), joten nyt tiukan pohdinnan alla on, kuinka paljon muita kursseja uskallan ottaa gradun oheen. Olen tehokkaampi, kun on kaikenlaista tekemistä koko ajan, mutta gradu kuitenkin ilmeisesti vaatii melko mittavan määrän aikaa.

Olen nyt viimein, neljäntenä yliopistovuonnani 15 vuoden koulu- ja opiskelu-uran jälkeen ymmärtänyt, että asiat ihan oikeasti kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ja että opiskelu on helpompaa ja motivoivampaa, kun on kiinnostunut opiskelemastaan aiheesta! Ette varmaan olisi itse tällasia oveluuksia keksineet, joten olkaa hyvä, siinäpä teille opiskelun mullistava fakta. Nyt lähden saamen kielen intensiivikurssin ensimmäiselle luennolle, jaiks.