Intia!

Ensimmäistä kertaa lentokoneessa, jossa oli henkilökohtainen näyttö! En tosin ehtinyt nauttia siitä paljoakaan, sillä nukuin matkat molempiin suuntiin kiitettävän sikeästi. En valita.

Hotelli!

Kylpytakki ja tohvelit tekivät mut hurjan onnelliseksi, haha!

Yritin pukeutua soveliaasti intialaiseen kulttuuriin, mutta oli hurjan vaikeaa keksiä asuja, joissa olkapäät ja polvet jäävät peittoon.

Ihana puhelimella otettu kuva eräästä illallisesta. Söin perunoita ja pähkinöitä kastikkeessa, ja ruoka oli yksi parhaista, joita olen ikinä syönyt. Jep, perunoita.

Intia oli hyvin, hyvin erilainen minulle, joka olen matkustanut lähinnä Euroopan rajojen sisäpuolella ja kerran Amerikassa. Kaikki oli jotenkin vinksallaan, vaikka enhän ehtinyt nähdä juuri mitään muuta kuin hotellin, toimiston ja näkymät auton ikkunasta. Liikenne on yksi valtaisa kaaos, ja henkeä haukkoen vietin aikaani takapenkillä, kun joka puolella on ruuhkaan pakkautuneena autoja ja mopoja, jotka yrittävät ajaa mikä mihinkin suuntaan, eikä kenelläkään tunnu olevan tietoa liikennesäännöistä. Yhtä tööttäilyä ja sydämenpysäyttäviä hetkiä se siis Intiassa. Intialaiset naiset pukeutuivat lähinnä värikkäisiin perinnevaatteisiinsa, ja tunnin oloni hieman oudoksi housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa, mutta miehet pukeutuivat meidän näkökulmastamme aivan tavallisesti. Ihmisten seuraaminen auton ikkunasta olikin yksi kiinnostavimpia juttuja matkalla, niin jännittäviltä kulttuurierot tuntuivat!

Positiivinen yllätys oli ruoka, joka oli käsittämättömän hyvää. Riisi ja kasvikset onnistuivat maistumaan kertakaikkisen jumalaisilta kaikessa yksinkertaisuudessaan, kun maustaminen oli niin kohdillaan. Pitää opetella kotonakin maustamaan yhtä taivaallisesti tavallisia ruokia, ja sitä varten toinkin itselleni Villelle tuliaiseksi muutaman pussillisen mausteita. Säilyin myös ilman minkäänlaisia tappovatsatauteja ja ruokamyrkytyksiä kaikkien pelotteluiden ja odotusten vastaisesti! Shoppailemassa kävimme yhtenä iltana parin tunnin verran, ja sinä aikana ehdin juuri ostaa Villelle ja Annikalle tuliaiset, enkä sitten mitään muuta. Ei siis mitään ihmeellistä silläkään saralla. Hotellihuoneessa oli kylpyamme, aamupalalla värikkäitä marenkeja ja alakerrassa kuntosali, jota olisi tietenkin pitänyt jaksaa käydä kokeilemassa. Se oli oikein oiva paikka siis.

(Harmittaa himpun verran, etten jaksanut ottaa järkkäriä mukaan – se harmittaa joka kerta, miksi siis en ota sitä aina mukaan? – joten kuvat ovat mitä ovat. Siis kamalia. En todennäköisesti ole yhdelläkään matkalla ottanut näin pientä määrää kuvia, ja sen kyllä huomaa!)