Objektiivionnea

Yksi ihanan materialistinen syy blogi-intoni roihahtamiseen on lahja, jonka ostin itse itselleni. Lahjomisen oikeudeksi taisin perustella jotain siitä, että olen ahkerasti jaksanut painaa kesätöitä viimeiset kolme kuukautta ja enää yksi kuukausi jäljellä, ja siitä, että Ville ostaa itselleen kesätyölahjaksi pleikkarin, eli minullakin on oikeus johonkin mieltä kutkuttavan ihanaan elektroniikkaan. Toki syyksi olisi riittänyt sekin, että haluan ottaa hyviä kuvia ja kehittyä valokuvaajana, mutta eihän lahjaa nyt voi itselleen ilman merkkipäivää tai vastaavaa ostaa. Ja se taas ei olisi tullut kyseeseenkään, että olisin tehnyt tällaisen hankinnan sen olematta lahja. Joka tapauksessa ostin itselleni objektiivin!

Olen kuvaillut pari kertaa tänä kesänä Annikan kameralla ja ihanalla zoomiputkella ja todennut, että luoja kuinka mukavaa olisi saada omallakin kameralla kelpoja kuvia. Googlailun, panikoinnin ja valokuvausharrastajien jututtamisen jälkeen päädyin ostamaan Canon EF 50mm f/1.8 II –objektiivin, eikä ostokseen vähiten vaikuttanut sen huokea 99 euron hinta. Monen sadan euron objektiivi kun saattaisi mennä hieman hukkaan valokuvausta osaamattomissa käsissäni. Nyt olen (taas) vakaasti päättänyt opetella kuvaamaan ihan itse valitsemillani asetuksilla, enkä siis tyydy siihen, että osaan valita oikea(hko)n ISO:n.

Joka tapauksessa olen aivan käsittämättömän rakastunut tähän objektiiviin, sillä kuvailin Tiuhtia sisätiloissa illan jo hämärtyessä, ja valokuvat ovat silti teräviä ja valovoimaisia (jos niin voi sanoa)! Ah onnea. Lupaan oikeasti käsi sydämellä, että opettelen käyttämään kameraani! Nyt haluaisin innokkaita ihmismalleja valokuvauksen harjoitteluni tukemiseksi, mutta jostain syystä Annika tai Ville ei lämmennyt malleilulle pätkän vertaa. Anyone?

Tässä vielä pari kuvaa kesäiltapäivästä, jolloin luonnollisesti innostuin leikkimään uudella mussukallani. Tästä se lähtee!