Kesäviikonloppu = ruokaviikonloppu

Ihana Sanna Jennin mökillä (:

Viikonloppuni oli erinomaisen mukava. Seura oli söpöä ja ruoka hyvää. Lauantaipäivän käytin leivontahöyryissä ja äidin kanssa salilla, eikä kumpikaan näistä aktiviteeteista ollut parasta mahdollista hellepäivän puuhaa. Salilla tuntui maastavedon jälkeen siltä että pyörtyy, kun on niin kuuma, ja leivonnassa nyt vain oli pieni epämukavuustekijä mukana. Sain kuin sainkin leivottua whoopieni, minkä jälkeen lähdin köröttelemään kohti Lammia ja Jennin mökkiä. Ensimmäinen ja valitettavasti todennäköisesti myös viimeinen mökkeily tänä kesänä, mutta kivaa oli senkin edestä! Myös hyttyset tekivät tuhojaan mun jalkoihin ja käsivarsiin koko kesän edestä. Mökkeilyssä ehdottomasti parasta on sauna ja uiminen, ja järvi olikin miellyttävän lämmin. Välillä, siis todella harvoin, haaveilen siitä, että meilläkin olisi mökki, jonne voisi aina tahtoessaan mennä käymään. Ei siis kyläilemän, vaan käymään. Niin, ettei tarvitse käyttäytyä kohteliaasti ja olla näteissä vaatteissa, vaan niin, että saisi maata koko päivän nurmikolla rumat ja repsahtaneet bikinit päällä.

Eilen heräsin aivan liian aikaisin siihen nähden, että lauantaiyönä olin vasta kolmelta kotona, mutta isälle piti mennä laulamaan paljononneavaan. Yhdeksältä leivottiin Annikan kanssa jo täydellä höyryllä brita-torttua, ja kymmeneltä kävin päiväunille aurinkoon. En olekaan ennen tajunnut, että Suomessakin on mahdollista ruskettua, mutta se ilmeisesti vaatii tarpeeksi aikaisen ajankohdan ja aurinkorasvattomuuden. (Mikä ihosyöpä?) Kakkukahveja nauttimaan saapuivat kummipoikani, mummini, tätini ja tätini mies, ja Gustavin näkeminen vuoden tauon jälkeen oli huippua! Kuinka pieni poika voi kasvaa niin hirveällä vauhdilla? Esiteltiin belgialaisille vieraillemme Nastolan the nähtävyys eli Immilän mylly. Villen mielestä Nastolan the nähtävyys on Efes, mutta se ei kai istunut lopun perheen käsitykseen esiteltävistä matkailukohteista.

Aivan kohta lähden laitattamaan kulmat ja ripset Villen äidin Kauneuskulmaan, eli pian kulmakarvani ovat taas hetken aikaa olematta kammottavat. Ihanaa! Vielä pitäisi ehtiä tehdä pieni lenkki Tiuhteroisen kanssa. Ai niin ja jaan viikonlopun reseptit jossakin vaiheessa, sillä olen kaivannut kovasti henkilökohtaista reseptikirjaani aka blogiani.